perjantai 23. joulukuuta 2011
Tuoksahdus
torstai 15. joulukuuta 2011
Projekti piltille mahdollisimman vähän Pilttiä vol 2
perjantai 2. joulukuuta 2011
Project hurahdusripsari
Joulumarkkinoita
tiistai 15. marraskuuta 2011
Äitihemmottelu isänpäivänä
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Ostoslistalla kosmetiikkaa
perjantai 4. marraskuuta 2011
Jalo taito nimeltä itsensä kuuntelu
maanantai 31. lokakuuta 2011
onnistumisia raakakeittiössä: viinimarjakakku
Blogissa on ollut melko hiljaista viime aikoina. Omalta osaltani syy on siinä, että kuopus (ja sitä myöten koko perhe) on nukkunut huonosti - siis niin huonosti, että olen käytännössä luopunut muusta elämästä ja keskittynyt hengissä pysymiseen. Onneksi välissä on ollut muutama parempikin yö.
Pienen yökukkujan ja hänen isoveljensä yhteiset synttärijuhlat saatiin kuitenkin järjestettyä eilen. Tarjoilupuoli hoitui melko stressittä, sillä synttärikakku tilattiin ystävältä. Kun puoliso ilmoittautui vapaaehtoiseksi voileipäkakun tekoon, itselleni jäi vastuu ainoastaan ruokaongelmaisten syömisistä.
Tekaisin jauhottoman suolaisen kasvispiirakan, jonka pohjaan tuli mantelia, seesaminsiemeniä, juustoa ja voita ja täytteeksi paprikaa, aurinkokuivattua tomaattia, kirsikkatomaatteja, oliiveja, ranskankermaa, kananmunaa ja mozzarellaa (eli muuminlihaa, kuten olen hiljattain oppinut - enkä lakkaa hihittelemästä tuolle oivallukselle vieläkään). Kaikki muu oli luomua paitsi juustot ja ranskankerma. Piirakka unohtui uuniin liian pitkäksi aikaa ja pääsi vähän turhan kypsäksi, mutta kävi kaupaksi kuitenkin ja loppui ensimmäisenä.
Jälkiruoaksi uskaltauduin tekemään raakakakun Outin ohjeella. Kakku onnistui yli odotusten. Täytteen rasvana käytin pelkkää kaakaovoita ja kuorrutukseen laitoin chia-siemeniä psylliumin sijaan. Maku oli todella hyvä, paljon parempi kuin olisin uskonut! Pohjasta tuli hiukan liian kuiva, mutta muuten... nam! Uskallan siis jatkossakin testailla raakaleivonnaisten ohjeita.
Tätä kakkua sai yksivuotiaskin maistaa ja kyllä se maistuikin! Myös yhdeksänvuotias tykkäsi (mutta ei tietenkään yhtä paljon kuin suklaatäytteisestä kermakakusta, jossa oli päällä Lego-Yodan kuva...).
Olin tehnyt myös raakasuklaata, mutta unohdin panna sen tarjolle. Niinpä meillä on nyt jääkaapissa valtava levy suklaata, se ei ihan heti lopu kesken. Suklaassa on kaksi kerrosta: alla lucuma-valkosuklaata, jossa viikunaa ja mantelia, päällä kaakaonibseillä ja chilillä höystettyä tummaa suklaata. Taidankin hipsiä jääkaapille tästä...
tiistai 18. lokakuuta 2011
siemenleipäset
Vastaiskuksi ruishölmöilylle ja ratkaisuksi leivänkaipuuseen leivoskelin äsken siemensämpylöitä, joista tulikin vallan mainioita. Resepti on taas "sinne päin", mitään en mittaillut... Taikinasta tuli viisi sämpylää, jotka sai hyvin halkaistua.
- 100 g pussillinen kuorellisia manteleita jauhettuna tai valmista mantelijauhoa vastaava määrä
- hujaus pellavansiemeniä (ehkä desi?)
- toinen hujaus kurpitsansiemeniä
- puolisen desiä tattarijauhoa
- nokare tahinia (kukkurainen teelusikallinen)
- suolaa maun mukaan
- n. ½ tl psylliumia
- n. ½ tl leivinjauhetta (enemmänkin olisi voinut laittaa)
- n. ½ rkl agavenektaria
- 2 munaa
- luraus oliiviöljyä
- vettä sen verran, että taikina on kiinteähköä mutta kuitenkin puuhaarukalla sekoitettavissa
Nostele taikina lusikalla pellille sopivan kokoisiksi nokareiksi, paista 200 asteessa kunnes pinta ruskistuu kauniisti.
Kuvia ei ole, sillä kameramme on huollossa. Toivottavasti seuraavista leipomuksista sitten! Ensi viikolla juhlistamme lasten syntymäpäiviä ja juhlapöytään olen ajatellut leipoa paitsi perinteisen synttärikakun, myös terveellisemmän viljattoman vaihtoehdon. Ja ehkä voisin pyöräyttää muutaman satsin raakasuklaatakin...
maanantai 17. lokakuuta 2011
Bisness nimeltä lääkkeet
maanantai 10. lokakuuta 2011
Luomua läheltä
Sää oli kerrassaan mahtava; upea aurinkoinen syyspäivä. Oli ilo istuskella ulkosalla ja kierrellä tutkimassa myyntikojuja. Olisin mielelläni kierrellyt enemmänkin, tarjonnan vähäisyys yllätti - myyntipisteitä oli kai kuusi. Ostimme lihaa, munia, perunoita, sipulia, kurkkua, punajuurta, punakaalia, selleriä ja palsternakkaa. Tuoreita vihanneksia ja juureksia olikin hyvin tarjolla, mutta missä esimerkiksi pavut, siemenet, herneet, öljyt, marjat? Omenoita ja tomaatteja oli ollutkin myynnissä, mutta valitettavasti ne olivat loppuneet jo kun puoli yhdeltä saavuimme paikalle. Kaikensorttisia jauhoja olisi ollut myös tyrkyllä, mutta kun emme sellaisia käytä, niistä ei ollut paljon iloa. Osa tuotteista loppui hyvissä ajoin ennen tapahtuman päättymistä ja kahvila myi pelkkää kahvia viimeiset tunnit. Luomutorin suosio taisi yllättää järjestäjät. Tällä konseptilla saisi mielestäni kasaan isommankin tapahtuman, lisää tuottajia mukaan vain! Ehkä ensi vuonna sitten?
Reissun saaliista valmistui ihana murea tilliliha sunnuntaipäivälliseksi. Autuus!
perjantai 30. syyskuuta 2011
Voi voi
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Pari sanaa hammastahnasta
perjantai 23. syyskuuta 2011
Iso vihreä jumitus
tiistai 20. syyskuuta 2011
teetä ja tattarinäkkäriä
Ihanaa herkkua. Voisin kuvitella, että tähän raikkaaseen ja silti mausteiseen teehen sopisi makeuttajaksi koivusokeri, jota on ollut tässä jonkin aikaa tarkoitus ostaa.
Toinen suosikkini Yogi Tea -tuoteperheestä on Women's Tea:
Syksyllä on ihanaa lötköillä kotona ja litkiä teetä isosta mukista syysmusiikkia kuunnellen. Tänään teki mieli jotain rouskutettavaa teen kaveriksi, joten tein tattarinäkkäreitä.
Taikinaan hujautin aineita mittaamatta niitä ollenkaan, joten ohje on hyvin summittainen. Tähän settiin tuli näitä aineksia, muitakin voisi käyttää. Mausteeksi sopisivat vaikkapa yrtit, valkosipuli ja aurinkokuivatut tomaatit, mutta maukasta tuli näinkin. Taikinasta tuli uunipellillinen näkkäriä.
- tattarijauhoja n. 3 dl
- seesaminsiemeniä n. 1 dl
- rouhittuja pellavansiemeniä n. 1 dl
- mantelijauhoa n. 1 dl
- suolaa
- pippuria
- vettä sen verran, että pystyy vielä sekoittamaan, mutta on kuitenkin taikinamainen
- agavenektaria n. 1 rkl
- oliiviöljyä n. 1 rkl
- kananmuna
Sekoita ainekset, levitä leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 150 asteessa n. tunnin verran tai kunnes taikina on saanut vähän väriä. Jos leipä ei ole vielä kovaa, lämpötilaa voi laskea sataseen tai alle ja jatkaa kypsennystä kunnes toivottu rapeusaste on saavutettu. Kun leipä on valmista, ota pelti uunista ja leikkaa/murra leipä sopiviksi annospaloiksi. Nautiskele luomuvoin tai muun lempilevitteesi kera tai vaikka sellaisenaan. Itse teen tänään vielä hummusta.
edit: Varoitan: näihin tulee himo! Täytyy varmaan tehdä toinen pellillinen huomenna. Lapsillekin maistui!
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Respektiä ja placeboa
perjantai 9. syyskuuta 2011
parantava mieli
Itse olen yrittänyt viime aikoina harjoittaa mieltäni ja kääntää ajatuksiani myönteisempään suuntaan. Se on iso projekti, olenhan tottunut ajattelemaan kielteisesti ja odottamaan aina pahinta. Näin on ollut niin kauan kuin muistan. Asenteeni ja ajattelutapani ovat aiheuttaneet itselleni ja myös läheisilleni paljon ikävää, surua ja masennusta; vihaa, kateutta ja mustasukkaisuutta; pelkoa, epäluuloisuutta ja epäluottamusta. Tiedostan, että pitäisi ajatella toisin, mutta tutusta ja turvallisesta on vaikea luopua.
Kuitenkin uskon siihen, että muutos on mahdollinen. Tiedän, että kaikki se hyvä, mitä olen elämässäni saavuttanut ja mitä pidän suurimmassa arvossa, on suoraa seurausta uskaltamisesta, tahdosta ja toivosta. Luotan siihen, että kaikki todelliset unelmat toteutuvat kun niiden aika on, kunhan itse teen niiden toteutumisen mahdolliseksi. Pelko, viha ja epäluottamus eivät toteuta unelmia, siksi nyt on aika riisuutua noista inhottavista tahmatunteista ja pukeutua uusiin, hyväilevämpiin.
Miten toteutan muutosta käytännössä?
Aikaisemmin, vuosia sitten, mikään konsti ei toiminut. Siihen oli yksinkertainen syy: en halunnut, pohjimmiltani, muuttaa omaa ajatteluani. Halusin maailman muuttuvan mieleisekseni ja ihmisten reagoivan minuun toisin, mutta itse halusin kuitenkin ajatella omalla kielteisellä tavallani, sillä turvallisella, johon olin tottunut. Mutta miksi mikään olisi muuttunut itsestään, jos itse en muuttunut miksikään?
Olen kokeillut muutamaan otteeseen meditaatiota. Elämässäni oli aiemmin, nelisen vuotta sitten, vaihe, jolloin tunsin muutoksen alkavan. Olin kahden elämän välissä, en vielä tiennyt tulevasta ja vanha oli jäämässä taakse. Olin avoin kaikelle uudelle ja uskalsin paljon enemmän kuin tavallisesti. Se kevät rikastutti elämääni enemmän kuin edelliset viisi vuotta yhteensä. Maalasin, tutustuin kiehtoviin ihmisiin, keskustelin heidän kanssaan paljon ja - ennen kaikkea - meditoin. Siinä elämänvaiheessa tunsin ensimmäistä kertaa, että sillä mitä minä ajattelin ja toivoin oli seurauksia: universumi reagoi pyyntöihini, uskomattomia yhteensattumia tapahtui. Olin matkalla hyvään suuntaan.
Mutta sitten arki alkoi painaa, stressi sai otteen ja luovuin meditoinnista. Sen jälkeen en ole saanut sitä sovitettua elämääni, vaikka aika ajoin ajattelenkin, että minun pitäisi. Ehkä en ole todella halunnut meditoida. Kuitenkin koko ajan tiedän, että meditaatio olisi hyväksi minulle. Uskon, että sen aika tulee vielä.
Viime aikojen konstini stressin ja kielteisten ajatusten hälventämiseksi on ollut eräänlaista meditaatiota. Kun viime viikolla olin unenpuutteen ja vauvan hammaskiukuttelun vuoksi täysin uupunut ja eräänä päivänä tuntui siltä, että räjähdän kappaleiksi, kokeilin jotakin uutta. Astangajoogassa lausutaan harjoituksen alussa mantra, kahdeksan säettä sanskriitin kielellä. Ensimmäisillä joogatunneilla tuntui siltä, etten ikinä opi mantraa ulkoa, mutta sinä kurjana päivänä viime viikolla nappasin kitisevän vauvan syliini, istuin läppärin ääreen, etsin mantran netistä ja aloin opiskella sitä, jotta olisi edes jotain muuta ajateltavaa kuin kaikki se, mitä en jaksanut ajatella. Jo samana päivänä osasin mantran läpikotaisin.
Joka kerta kun tunsin, että hermoni alkoivat kiristyä tai ajatukset kiertää negatiivista kehää, aloin toistaa mantraa mielessäni. Joka kerta se auttoi. Parissa päivässä mantrasta tuli voimauttava myönteisen energian lähde. Olen jopa onnistunut nukahtamaan sen avulla. Ymmärsin vihdoin, mitä tarkoitetaan kielteisten ajatusten kierteen katkaisemisella ja oivalsin, että se on oikeasti mahdollista. Mikä maisema edessä aukeaakaan!
(Myös tuon oivalluksen jälkeen olen viettänyt tyhmiä ärsypäiviä, mutta se on ollut tietoinen valinta. Olen pystynyt sanomaan itselleni, että tänään en halua panna näitä kurjia ajatuksia sivuun vaan ajattelen ne mieluummin loppuun. Olen entistä paremmin erottanut myös, mitkä ajatukset johtuvat silkasta väsymyksestä ja mitkä jostain muusta.)
lauantai 3. syyskuuta 2011
Syöpä joka katosi!
perjantai 2. syyskuuta 2011
Rokotusasiaa
Pekka Puska YLE TV1:n A-studiossa 21.10.2009, kun Pandemrix-rokotukset olivat käynnistymässä seuraavana päivänä:
"Kaikissa suhteissa tämä näyttäisi olevan täysin turvallinen rokotus. Meillähän vuosikausia pyöri influenssarokotukset, ja se on hyvin, hyvin turvalliseksi todettu."
Pekka Puska kymmenen kuukautta myöhemmin, 21.8.2010, kun epäiltiin Pandemrix-rokotteiden aiheuttaneen lapsille ja nuorille parantumatonta aivosairautta narkolepsiaa, varmistettu 14 tapausta puolessa vuodessa kun tavallisesti tapauksia havaitaan 3 vuodessa:
"Me emme tienneet kukaan, liittyykö tähän jotakin, me emme vieläkään tiedä, se oli se paras tieto."
"Rokotteen pitkäaikaisvaikutuksia kuten tämä, suurissa väestöissä, ei ollut mitään mahdollisuutta tutkia."
"- Ei mitään pandemiarokotetta ole ehditty tutkia tarpeeksi, sillä väestötason tutkimus vaatii useamman vuoden. Nyt täytyy selvittää, onko tautitapauksilla jokin yhteys rokotteeseen."
keskiviikko 31. elokuuta 2011
ruokapiiri
Munia, iso keräkaali, kilo cashewpähkinöitä, kilo punaisia linssejä, Urtekramin tahinia, kilo banaaneja, kilo omenoita, kilo nektariineja, kurkku, kaksi paprikaa ja kilo porkkanoita. edit: Kuvasta puuttuvat sitruunat, jotka unohtuivat miehen reppuun. Koko setti maksoi 41 euroa.
Pakko myöntää, että aluksi epäilytti ostaa tuoretuotteita joita ei ollut itse nähnyt ja valinnut. Pelkäsin, että pusseista paljastuu rupisia vihanneksia ja madonsyömiä hedelmiä, jotka on haalittu kasaan jostain laatikon pohjalta. Mutta se oli turha pelko; näin hyvälaatuisia luomutuotteita löytää harvoin kaupastakaan. Ja ihan erityisesti tykkään edullisista pähkinöistä, sillä niitä meillä kuluu paljon. Paljon muutakin houkuttelevaa oli valikoimissa, mutta tällä kertaa valitsimme nämä herkut. Tilaamme varmasti toistekin!
Ja hommahan siis toimii niin, että porukalta kerätään tilaukset viikoittain, jokainen täyttää oman sarakkeen tilauslomakkeesta ja maksaa ostokset piirin tilille. Tuotteet ostetaan suoraan tuottajilta ja tukusta ja ostajat noutavat ne sovitusta paikasta. Jokainen jäsen sitoutuu tekemään pari tuntia talkootyötä kauden aikana, ettei kaikki kaadu samojen ihmisten harteille.
Kiinnostuitko? Helsingin luomupiirin Facebook-ryhmä löytyy täältä. Muita ruokapiirejä löydät mm. täältä (listan ajantasaisuudesta ei minulla ole tietoa).
torstai 25. elokuuta 2011
Raakaa kokeilua
keskiviikko 24. elokuuta 2011
leivästä
Ruisleipää en ole syönyt vuosikausiin, sillä se on jostain syystä minulle täysin sopimatonta. Olen saanut siitä vatsavaivojen lisäksi ihottumaa, hiivaa ja närästystä, riippumatta siitä onko leipä kohotettu hiivalla vai juurella. Ainoastaan Ryvitan ruisnäkkäriä kroppani on sietänyt joten kuten. Kerran vuodessa tai parissa kuitenkin iskee niin valtava kunnon ruisleivän himo, että yleensä kuuntelen sitä. Niinpä viime lauantain reissulla Kannelmäen Prisman Eat & Joy Maatilatorille oli yksi päämäärä: ostaa täysrukiista luomuleipää.
Koska en missään tapauksessa olisi saanut kokonaista limppua tuhottua puolison kanssa kaksin, tuntui 7 euron hinta sellaisesta todellakin kohtuuttomalta. Onneksi valikoimiin kuului tarkoituksiini juuri sopiva vaihtoehto: pieni ruispatonki, jonka hinta oli alle kolmen euron. Sen kaveriksi ostettiin vielä Juustoportin luomukirnuvoita ja leikkeletiskistä luomumeetvurstia. Kyllä kelpasi nautiskella!
Valitettavasti rukiin himo ei ollut tällä tyydytetty, joten olen eilen ja tänään syönyt vähän lisää ruisleipää... ja sen huomaa olossa. Vatsa on pinkeä pallo, ilmaa liikkuu melko runsaasti ja koko ajan on vähän tahmea olo. Lisäksi kuopus, jota edelleen imetän, on piereskellyt tavallista enemmän. (Pienempänä täysimetyksellä ollessaan hän sai syömistäni gluteeniviljoista niin pahat refluksioireet, että olin keväälläkin jonkin aikaa viljattomalla ruokavaliolla sen vuoksi. Kaurapuuron antamisen lopetimme, kun tajusimme jokaöisten kivuliaiden ilmavaivojen johtuvan siitä. Nykyään hän syö tattaripuuroa, joka ei aiheuta oireita.)
Ehkä nyt ei tarvitse maistella tätä herkkua ennen ensi vuotta!
liikettä lanteisiin
Olen teini-ikäisestä asti tiennyt, että joskus vielä haluan harrastaa vatsatanssia. Sama juttu kuin joogan kanssa: sen vain tiesi, että siitä tykkää, vaikkei ollut edes kokeillut. Monistakin syistä en ole aikaisemmin päässyt harrastusta aloittamaan, vaikka melkein joka syksy olenkin selannut itämaista tanssia tarjoavien koulujen sivut läpi. Mistään fuusiotribaalista en ollut kuullutkaan, ennen kuin Laura alkoi opettaa sitä, mutta kun perehdyin aiheeseen, totesin että tämän on oltava Se Juttu.
Fuusiotribaali on modernista American Tribal Style -vatsatanssista kehittynyt tyylilaji, joka yhdistelee mm. modernia ja klassista vatsatanssia, flamencoa, kansantansseja sekä breakdancea ja muita katutansseja. Musiikki voi olla esimerkiksi itämaista, balkanilaista, intialaista, triphopia, rockia - mitä ikinä mieleen juolahtaakin. Tanssijat pukeutuvat näyttävästi, tyypillisesti asuun kuuluu ainakin upea hiuskoriste ja paljon koruja, vaatetuksena voi olla koristeellinen yläosa ja housut tai hulmuhelmat. Visuaalisuus on olennainen osa tanssiesitystä ja siihen panostetaan paljon.
Oma tanssitaustani on olematon, enkä vielä edes haaveile upeista esiintymisasuista. Viime kurssin alussa olin jäykkä kuin rautakanki: en ollut harrastanut vuoteen mitään liikuntaa hankalan raskauden ja vauva-ajan väsymyksen vuoksi ja selkäni oli hajalla vauvan kantamisesta ja tiheistä yöimetyksistä. Ensimmäisillä tunneilla en saanut rintakehää liikkumaan juuri ollenkaan eikä lantionkaan liike kovin sujuvaa ollut. Jossain neljännen ja viidennen kerran vaiheilla tapahtui kuitenkin ihme: sekä rintakehä että ikuisuusjumissa ollut alaselkä alkoivat viimein toimia omillaan, tanssiasento muuttui luontevaksi ja muutama kivulias lihasjumitus katosi kokonaan. Harmillista, että juuri siinä vaiheessa kurssi loppui - kotona omin päin treenaaminen ei ole onnistunut, kun muuvssit eivät ole vielä niin hyvin hallussa että harjoittelu sujuisi ilman opettajaa. Onneksi syyskuussa pääsee taas tanssimaan!
Miltä se Tribal Fusion sitten näyttää? No tsekkaapa vaikka nämä:
lauantai 20. elokuuta 2011
Chocolate my love
perjantai 19. elokuuta 2011
Suomi syö
torstai 18. elokuuta 2011
pöpöjä ja patukoita
Kymmenkuiselle kuopukselle aloitettiin eilen antibioottikuuri, joka on jo toinen laatuaan hänen elämässään. Isoveli alkoi sairastella vasta kaksivuotiaana, joten tämä tuntuu todella aikaiselta ja aika kohtuuttomalta. Haluaisin pitää molemmat lapset niin terveinä ja vahvoina, ettei näitä kuureja tarvittaisi lainkaan, mutta nähtävästi molempien ruokavaliossa on vielä paljon korjattavaa. Olen myös harmissani siitä, etten aiemmin tajunnut kuopuksen olevan sairastumassa - tautia olisi voitu yrittää parantaa lempeämmin konstein ennen lääkekuurin aloittamista, mutta tuossa akuuttivaiheessa ei oikein tuntunut enää järkevältä lykätä lääkitsemistä. Vinkkejä lasten vastustuskyvyn kasvattamiseksi otetaan vastaan kommenttilaatikossa!
Itse olen ollut nyt kaksi kuukautta melko erilaisella ruokavaliolla aikaisempaan elämääni verrattuna. Gluteeniviljat ja kaura ovat jääneet pois lähes kokonaan (satunnaisia ruisnäkkäreitä lukuun ottamatta) ja niinpä vatsakaan ei enää ole ollut niin turvoksissa kuin aiemmin. Pari päivää sitten tein miehelle synttärilahjaksi myslipatukoita, joita olen nyt tullut itsekin syöneeksi (mitäs ovat niin hyviä...) ja niiden sisältämä kaura on laittanut mahan taas pullottamaan pitkästä aikaa. Myös niinä päivinä, kun ruisnäkkäriä on kulunut enemmän, vatsan toiminta hidastuu selvästi.
Aamut olen aloittanut vihersmoothiella muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta - ja niinä poikkeuspäivinä eron huomaa kyllä, kun olo on hidas ja tahmea ja koko ajan tekee mieli napostella. Nyt olisi tarkoitus lisätä päivään toinenkin smoothie johonkin kohtaan.
Ruokailu on muuttunut koko ajan kasvispainotteisemmaksi. Syömme lihaa tai kalaa edelleen kolmena-neljänä päivänä viikossa, mutta vain yhdellä aterialla. Kun en enää syö leipää, ei leivänpäällisiäkään kulu. Ainoastaan silloin, jos jääkaapissa on meetvurstipaketti, tulee käytyä närppimässä sieltä maistiaisia kun suolan ja rasvan himo yllättää. Siihen tarpeeseen olisi hyvä löytää toinenkin vaihtoehto...
Sokeria syön nykyään enää noin kerran viikossa. Irtokarkkipussi kuuluu vielä lauantaihini, siitä ei ole päästy mihinkään. Askel parempaan on kuitenkin otettu: ennen meillä oli tapana herkutella makealla joka ilta. Nykyään arkiherkuttelussa käytetään parempia aineita, ja jos sokeria johonkin tarvitaan, se on palmusokeria.
Ravintolisistä ja superfoodeista käytössä ovat maca, lucuma, D-vitamiini (125 mikrogrammaa), B-vitamiini, sinkki, kalaöljy, maitohappobakteerit sekä uusimpana MSM-jauhe, jota olen nyt syönyt pari viikkoa (1 tl aamuin illoin). Aluksi MSM laittoi vain vatsan sekaisin, mutta se meni ohi parissa päivässä. Viikon käytön ja pari päivää annoksen noston jälkeen minua viime aikoina piinanneet selkäkivut olivat kadonneet - en tiedä, oliko tämä sattumaa vai MSM:n ansiota, mutta sen tiedän kokemuksesta, etteivät ne yleensä ihan noin vain katoa. Olen nyt päässyt taipumaan jooga-asanoissa syvempiin venytyksiin kuin koskaan aikaisemmin ja saanut mm. eteentaivutuksessa pään polviin, minkä aina ajattelin olevan mahdotonta minulle!
Kaiken kaikkiaan nykyään on kevyempi ja soljuvampi olo ja viihdyn kehossani paremmin. Ruoansulatus on nopeutunut eikä vatsaa tule ajateltua enää kovin paljon, se on niin huomaamaton. Ihokin näyttää paremmalta. Jännityksellä odotan seuraavia kuukautisia, sillä niiden aikaan olen tavallisesti turvoksissa, ärtynyt ja vatsavaivainen - saa nähdä, onko tällä kertaa mikään toisin, kun käytössä on maca ja MSM.
Jaa niin ne myslipatukat - no, niihin tuli
- vajaa litra luomukaurahiutaleita
- pähkinäsekoituspussi
- pussi pekaanipähkinöitä
- seesaminsiemeniä
- auringonkukansiemeniä
- kookoshiutaleita
- kaakaonibsejä
- voita (150-200 g lienee sopiva määrä)
- luomumaapähkinävoita (n. 100 g)
- hunajaa (maun mukaan)
- palmusokeria (tai ruokosokeria tai fariinisokeria - noin 1½ desiä)
- vaniljajauhetta
- carob-jauhetta
Itse laitoin liian vähän sokeria, joten patukat jäivät aika pehmeiksi ja mureneviksi. Säilytämme niitä jääkaapissa tästä syystä.
sellerismoothie I
Seuraavia aineksia käytin tänään (näistä tuli yhteensä vajaa litra):
- 2 sellerinvartta
- 2 luomukiiviä
- 1 appelsiini
- n. 1 dl mustaherukkaa suoraan pakkasesta
- 2 nippua basilikaa
- 1 omena
- loraus luomuappelsiinimehua
- vettä
- 1 tl macaa
- 1 tl lucumaa
Kuvaa ei ole, mutta samalta se näyttää kuin smoothiet aina...
maanantai 15. elokuuta 2011
infoähky
Olen lueskellut Jarkon tekstejä nyt pidemmältä ajalta ja reaktio on ristiriitainen (sama tunne tulee usein esimerkiksi Kemikaalicocktailia lukiessani): toisaalta tällä hetkellä on päällimmäisenä tunne siitä, että tieto totisesti lisää tuskaa (miten voin ikinä pystyä muuttamaan kaiken sen, mikä on muutoksen tarpeessa!?), toisaalta on helpottunut ja toiveikas fiilis. Minua mietityttävistä asioista on joku toinen ottanut selvää ja kirjoittanut niistä helppotajuisesti ja rohkaisevasti, ymmärrän että voin itse vaikuttaa miltei kaikkeen ja että vaihtoehtoja on. Enkä ole ainoa, joka haluaa muutosta, vaan meitä on paljon!
Paremman elämän alkumetreillä on vaikeaa hahmottaa, mihin olisi tärkeintä keskittyä. Tuntuu siltä että koko elämä pitäisi laittaa uusiksi, mutta sitä ei tietenkään voi tehdä kerralla. On paljon rajoittavia tekijöitä: raha, aika, olosuhteet, ihmiset ympärillä, oma motivaatio ja kapasiteetti. Mistä aloittaa, kun kaikessa olisi korjattavaa? Tehdäkö isompia investointeja (kuten vaikkapa vedensuodatin, ilmanpuhdistin tai huippulaadukas blenderi), ostaako kaappi täyteen superfoodeja vai sijoittaako mieluummin luomuruokaan? Entä ruoanlaittoastiaston päivitys muovista parempiin materiaaleihin, kenellä siihen muka on varaa? Ja mitä sille muoviroskalle sitten pitäisi tehdä..? Entä missä välissä ehtisi mustikkaan, puolukkaan, luonnonlähdettä etsimään ja villivihanneksia keräämään - ja mistä sitä tietää, mitä ylipäätään uskaltaa kerätä? Missä sitten säilyttää luomuruokapiiristä tilatut juurekset, kun jääkaappi jo pullistelee lähdevettä eikä kerrostalossa ole kellaria? Ja miten markkinoida elämänmuutos kolmasluokkalaiselle, joka elää leivällä ja sokerilla?
Entä sitten ne jo tehdyt muutokset - maito ja liha on vaihdettu luomuun ja korvattu osin pähkinöillä ja siemenillä, mutta sekään ei riitä, sillä luomumaitotuotteetkin homogenoidaan eikä niitä oikeastaan kannattaisi käyttää ollenkaan, syövän siitä luomulihastakin saa ja irtomyynnistä ostetut luomupähkinätkin ovat jo valmiiksi härskiintyneitä. Kasvikset menevät pilalle kuumennettaessa eikä hedelmiä pitäisi hiivaongelmaisen syödä ollenkaan - mutta miten sen vihersmoothien sitten saa alas? Mitä ihmettä tänään söisin? Ja eikö elämästä pitäisi nauttiakin eikä stressata näin paljon?
Kyllä, minulla on taipumus hamuta liikaa kerralla. Sitten vajoan toivottomuuteen, kun mikään ei riitä, etenkään jaksaminen! Silloin on hyvä hengittää pari kertaa syvään ja todeta, että aika pitkä matka on jo tultu lähtöpisteestä. Kaksi vuotta sitten käsitykseni terveellisestä syömisestä oli ihan toinen kuin tänään ja olin terveyskeskuksen vakioasiakas ja ahkera lääkkeiden kuluttaja. Nyt minulla on tietoa paljon, mutta konkreettiset muutokset seuraavat aina vähän jäljessä. Kypsyttelyähän ne vaativat! Tärkeintä on pitää yllä aito innostus ja hyvä fiilis, sillä ilman niitä ei saa aikaiseksi mitään pysyvää.
Siksi yritän tästä lähtien pysytellä kohtuudessa ja keskittyä vain muutamaan asiaan kerrallaan. Ja ehkä nauttia Jarkon, Nooran ja muidenkin hienoja blogeja vähän pienempinä annoksina. ;)
lauantai 13. elokuuta 2011
sohvaperuna itää
perjantai 12. elokuuta 2011
Lakumaku
päivän smoothie
Valitettavasti kuvaa ei ole, mutta kuvitelkaa kauniin violetti pirtelö. Ja kokeilkaa itse!
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Light no more
tiistai 9. elokuuta 2011
smoothie time!
Monen muun terveellisemmästä elämästä kiinnostuneen tavoin olen hurahtanut vihersmoothieihin (eli voimajuomiin, niin kuin yritän skeptistä esikoista harhauttaa). Koska näitä juomia nauttivat meillä myös lapset, olen pitänyt sekoitukset melko hedelmäpitoisina, mutta aina jotain vihreää on mukana kuitenkin. Monta hittireseptiä on keksitty, vaikka hutejakin on tullut vähintään yhtä monta.
Ehdoton suosikkini on mansikka-salaatti-basilika-avokado-limesmoothie, jonka makeutan joko nektariinilla, kiivillä tai ananaksella. Banaani sopisi siihen myös loistavasti, mutta oma vatsani ei kestä sitä kovin hyvin - lapset kyllä tykkäävät. Basilikaa menee tuohon kokonainen nippu ja joskus laitan myös nipun persiljaa. Niin hyvää! Tuoreiden ainesten lisäksi hujautan omaan annokseeni macaa, lucumaa ja joskus vehnänorasjauhetta. Usein myös kookosöljyä, hunajaa, hampunsiemenrouhetta...
Mustikalla saa hyvin harhautettua lapset juomaan vihersmoothieita, sillä mustikka peittää epäilyttävän värin. Varsinkin vihreiden vihannesten ja punaisten marjojen sekoitus on väriltään sellaista liejua että harva napero haluaa vapaaehtoisesti sitä maistaa. Mustikka, banaani, luomuhunaja ja vaihteleva valikoima vihreitä ovat pomminvarma yhdistelmä. Avokado tuo smoothieen ihanaa kermaisuutta.
Minulle vihersmoothie on helppo keino saada syötyä enemmän vihreitä. Salaattia syön joka päivä, mutta en mitenkään saa syötyä sitä sellaisia määriä kuin oikeasti olisi tarpeen. Varsinkin tummemman vihreät lehtivihannekset jäävät helposti kokonaan väliin, jos en sotke niitä smoothieihin. Tänä kesänä olen heitellyt blenderiin perusruukkusalaattien lisäksi mm. nokkosta, lehtikaalia, porkkanan naatteja, pinaattia, versoja, rucolaa ja erilaisia yrttejä. Viherjauheet ovat toinen hyvä keino lisätä lehtivihreää smoothieihin, mutta tietenkään kuivatut jauheet eivät vastaa tuoreita vihanneksia.
Seuraavaksi haluaisin rohkaistua kokeilemaan sellerismoothieta. Olen kuullut niin monen entisen sellerinvihaajan kokeneen valaistumisen sellaisen äärellä, että väkisinkin alkaa kiinnostaa! Olen siis niitä ihmisiä, joille selleri ei uppoa, ei millään (samoin on tuoreen korianterin laita), mutta voisiko minusta tulla käännynnäinen?
Trafiikkia keittiössä
lauantai 6. elokuuta 2011
Slurp!
kosmetiikkasuosikit
Kuten kuvitella saattaa, oikeanlaisten hoitotuotteiden löytäminen on haastavaa. Olin joitakin vuosia melko tyytyväinen Biothermin asiakas, mutta päätettyäni siirtyä asteittain kokonaan luonnonkosmetiikkaan olen joutunut aloittamaan täydellisten tuotteiden metsästyksen alusta. Ryhdyin tähän epäileväisenä, sillä aiemmat kokemukseni luonnonkosmetiikasta olivat olleet todella huonoja. Kokeilemani luonnonkosmetiikkatuotteet olivat voimakkaan ja tunkkaisen hajuisia ja alkoholipitoisia ja saivat ihon kutisemaan entistä pahemmin. Tällä uudella kierroksella olen kuitenkin onnistunut löytämään loistavia tuotteita, joita käyttäessäni iho voi paremmin kuin koskaan!
Tässä muutamia suosikkejani:
suolasaippua
Olen viime syksystä asti pessyt kasvojani Jalokivigalleriasta ostetulla suolasaippualla, joka ei nimestään huolimatta sisällä saippuaa vaan on tiiviiksi kimpaleeksi puristettua Himalajan vuorisuolaa. Suola levitetään käsin kostealle iholle, annetaan vaikuttaa ja pestään pois. Joskus annan suolan vaikuttaa yön yli, joskus vain suihkun ajan. Iho tulee pehmeäksi enkä suolakäsittelyn jälkeen tarvitse lainkaan kosteusvoidetta! Suolasaippuan rinnalla ei myöskään tarvitse käyttää erillistä kuorintavoidetta.
Meikkiä suolasaippua ei poista, joten jos olen meikannut, poistan meikin ensin puhdistusvaahdolla ja hieron suolan iholle vasta sen jälkeen. Suola saa ihon aluksi kihelmöimään hiukan, mutta sitä ei tarvitse pelästyä. Rikkinäiselle iholle suolaa ei kuitenkaan pidä laittaa.
Sen jälkeen kun aloin käyttää suolasaippuaa, ruusufinnistä ei ole näkynyt jälkeäkään. Iho on muutenkin puhtaampi, kirkkaampi ja tukkeutuneita ihohuokosia on vähemmän kuin ennen. Minulle tämä tuote on siis ihan napakymppi!
kylmäpuristettu kookosöljy
Tämä monikäyttöinen tuote kuuluu sekä keittiöön että kylpyhuoneeseen. Monet käyttävät kookosöljyä ihovoiteena, mutta itse en pidä sen hitaasta imeytyvyydestä. Itse käytän öljyä mm. silmämeikin poistoon, mutta kaikkein parasta se on hiuksilleni!
Kuopukseni syntyi viime lokakuussa ja olen imettänyt siis pian kymmenen kuukautta. Imetysaikana hiukset ovat olleet karmeassa kunnossa - niitä irtoilee paljon ja ne ovat yhtä takkuuntuvaa höttöä. Harva se päivä selvittelen mystisesti päähäni ilmaantuneita rastoja. Tukan leikkaaminen ei ole vaihtoehto - onneksi kookosöljy auttaa! Hieron öljyä kaikkialle hiuksiin ja päänahkaan, annan vaikuttaa muutaman tunnin ja pesen pois shampoolla (kaksi vaahdotusta tarvitaan). Sen jälkeen hiukset ovat monta päivää pehmeät ja sileät ja rasvoittuvat hitaammin. Mikään muu aine ei pysty samaan - kokeiltu on kaikkea aina kalliista kampaamotuotteista lähtien.
Laveran mantelimaitoshampoo
Päänahkani on aina ollut arka ja kutiseva. Minulla on ollut ajoittain paljon hilsettä ja hiukset ovat olleet yhtaikaa kuivat ja nopeasti rasvoittuvat. Sopivaa shampoota etsin vuosikausia - ja tulin samalla tuhlanneeksi omaisuuksia tuotteisiin, joita en lopulta pystynyt edes käyttämään - kunnes viime kesänä sellainen löytyi ihan vahingossa. Olimme kesälomalla Berliinissä, enkä ollut viitsinyt pakata ylimääräisiä puteleita mukaani vaan ajattelin ostaa shampoon paikan päältä. Jonkun ison tavaratalon kosmetiikkaosastolla sitten tartuin Laveran mantelimaitoshampoopulloon ajatuksena ostaa joku halpa luonnonkosmetiikkashampoo, jonka luvataan sopivan herkälle hiuspohjalle.
Olin varautunut päänahan räjähtämiseen, sillä edellinen luontaisshampookokeiluni oli ollut täysi katastrofi, mutta kävikin ihan päinvastoin: kutina loppui tyystin ja tukka muuttui pehmeäksi ja hitaammin rasvoittuvaksi helteisestä kesästä huolimatta! Olen käyttänyt shampoota nyt vuoden ja olen edelleen täydellisen tyytyväinen löytööni. Bonuspisteitä aivan ihanasta pullantuoksusta! Myös saman merkin ruusushampoo tuntuisi sopivan minulle (muita en ole kokeillut - vielä).
Sertifioitua luonnonkosmetiikkaa Laveran shampoot eivät ole, sillä mukana on joitakin synteettisiä aineita. Minua se ei haittaa, sillä päänahkani on onnellinen ja silloin olen minäkin.
Elysambren tasapainottava hoitoemulsio
Elysambre on suosikki-ihonhoitosarjani. Tuotteet ovat alkoholittomia eivätkä sisällä synteettisiä väri- ja tuoksuaineita eivätkä eteerisiä öljyjä. Täydellisiä herkkikselle siis! Minulla on ollut käytössäni muutama voide, joista tasapainottava hoitoemulsio on osoittautunut parhaaksi. Talveksi otan käyttöön saman sarjan täyteläisemmän hoitovoiteen.
Merkin puhdistustuotteet ovat vielä kokeilematta. Tällä hetkellä käytössäni on Mádaran puhdistusvaahto, johon en ole kovin mieltynyt sen epämiellyttävän tuoksun vuoksi.
*
Muita suosikkituotteitani ovat mm. mineraalimeikkipohjat (täydellistä etsin edelleen), Santen Goji Power -suihkugeeli (ihanan kirpsakka tuoksu!) ja Brilliant Care -hoitoaine sekä Laveran huulipunat ja meikkikynät. Löytämättä on vielä vartalovoide, jonka pitäisi olla pirteän tuoksuinen ja nopeasti imeytyvä. Suosituksia ja vinkkejä saa jättää kommenttilaatikkoon!
perjantai 5. elokuuta 2011
hyvä postipäivä
Paketeista kuoriutui myös macaa, lucumaa, vitamiineja, MSM-jauhetta ja spirulinapuristeita. Jälkimmäisistä en vielä ole päättänyt, alanko syödä niitä imetysaikana vai vasta imetyksen päätyttyä. Aika ristiriitaista tietoa löytyy siitä, mitä imetysaikana saa syödä - ja mitä lapselle saa syöttää. Mm. tässä Terveyskirjaston artikkelissa sanotaan, ettei pienille lapsille saisi antaa raakapuuroja, koska ne sulavat huonosti (itselläni on hiukan toisenlaisia kokemuksia!). Imettävä äiti ei myöskään saisi juoda yrttiteetä eikä käyttää (luontais)lisäravinteita. Ihan kaikkia suosituksia ei meillä noudateta, luotan intuitiooni enemmän kuin varmuuden vuoksi -suosituksiin.
Eilinen raakapäivä ei onnistunut ihan suunnitelmien mukaan. Onnistuin tekemään niin pahaa ruokaa etten saanut sitä syötyä ja niinpä olin illalla hirvittävän nälkäinen. Paistoin iltapalaksi kolme luomumunaa ja söin ne salaatin kanssa. Laskeskelin päivän energiamääriä Kiloklubin kalorilaskurin avulla ja totesin jääneeni plussan puolelle (luultavasti - arviointi oli tietysti hankalaa, kun laskuri ei tunne raakasuklaata tai edes kaakaovoita).
Sinänsä ruokakokeiluni ei ollut mitenkään epäonnistunut - tein kesäkurpitsapastaa tomaatin ja cashew-peston kera - vaan vika oli suutuntumassa. En pidä mössöistä, jollaista pesto eittämättä oli. Olen syönyt vastaavia juttuja aikaisemminkin, enkä pitänyt niistä silloinkaan - olisi pitänyt uskoa! Luulen, että muutenkin koko päivä raakana on minulle tässä vaiheessa aivan liian radikaalia; helpompaa ja luonnollisempaa on syödä aamulla ja päivällä raakapainotteisesti ja illalla sitten kypsennettyä ruokaa. Smoothieaamiaiset ja salaattilounaat kehiin siis!
Raakasuklaata syntyi illalla myös. Niin hyvää kuin kaakaojauhepohjainen suklaa olikin, ei se päässyt lähellekään viime viikolla kokeiltua lucumavalkosuklaata. Muutenkin taidan pitäytyä jatkossa valkosuklaakokeiluissa, sillä kaakao on todella vahva stimulantti ja sen huomasin taas eilen. Itse en saa raakakaakaosta mitään hyvää energistä flow-fiilistä niin kuin jotkut, vaan lähinnä tulee levoton ja vainoharhainen olo, sellainen että jokin on pielessä mutta en keksi mikä. Eikä tarvitse monta palaa syödä. Mutta kyllähän tuosta virtaa saa, ja voin hyvin kuvitella että viikonloppusiivousta käynnistellään raakasuklaan avulla huomenna!