perjantai 23. joulukuuta 2011

Tuoksahdus

Eve on kauppa jonka olemassaolon olen ennenkin rekisteröinyt, mutta vasta viime aikoina olen käynyt varta vasten tutustumassa. Ja mikä mahtava (ja hetkessä rahat vievä) uusi tuttavuus tämä onkaan!

Evessä myydään kosmetiikkaa, voiteita, hajuvettä yms, joten ei mikään poikkeuksellinen konsepti sinänsä. Valikoima tässä on se paras pala. Luonnonkosmetiikkaa on myynnissä paljon, ja useampaa eri sarjaa. Viimeksi eilen kolusin katseella hyllyjä hullun kiilto silmissä. Siellä olisi testattavaa vuodeksi eteenpäin..

Se mistä pidän eniten, on että ulkonäöltään kauppa on raikas ja kutsuva (tosin varmasti jonkun mielestä kliininen). Joo, olen ehkäpä sitten vähintään hivenen pinnallinen, mutta nautin ostamisesta kun myös puitteet ovat kutsuvat eikä purnukat ole tungettuna pieneen nurkkaan.

Jotta en kirjoittaisi täysin ohi antamani otsikon, ryhdyn nyt kehumaan viimeisintä Eve-löytöä, edellinen tämä ripsari joka ei tosin ihan voittaja ollutkaan...

Olin joululahja-apurina isäni kanssa liikkeellä, ja bongasin Acorelle-merkkisen hajuvesisarjan. Lääh! Tarjolla oli muistaakseni kuutisen erilaista tuoksua joita isän kanssa tuoksutettiin monet kerrat. Lahjaksi valikoitui Orchidée Blanche.


Ekovista kertoo että tuoksut ovat 100% luonnollisia ja että 92% tuotteen ainesosista on luonnonmukaisesti viljelty. Kannattaa käydä nuuskuttamassa!

torstai 15. joulukuuta 2011

Projekti piltille mahdollisimman vähän Pilttiä vol 2

Oma syöminen on retuperällä, joten puhutaan asioista jotka ei ole :D Ei tässä nyt itsekään ole ryhdytty einesruokailuun light-limulla, mutta rytmi on kadoksissa enkä pidä läheskään yhtä hyvää huolta omista syömisistä kun tytön murkinoista. Tekosyytä ei ole, olen laiska vaikka usein voisin vaan ottaa itselleni samalla sapuskaa/välipalaa kun tyttö syö...

Mutta asiaan. Muistan miettineeni miten ikinä saa 5 ruokailua mahtumaan pienen ihmisen päivään, mutta eipä siinä sitten kumminkaan mitään ongelmaa ole. Tytön päivä alkaa useimmiten luomuviilillä. Lounas on joko höyrytettyjä kasviksia tai esim pastaa. Kasviksista olen kokeillut sekä luomua tuoretta, että peruspakasteita. Repertoaarissa on parsakaali, kukkakaali, herneet, vihreät pavut, maissi, bataatti ja porkkana. Pyrin aina pitämään huolta että mukana on jotain proteiinipitoista. Joskus kaveriksi tulee raejuusto. Avokadoa tarjoan myös, mutta ikävä kyllä se ei enää ole suuri suosikki. Nyt olen jonkun viikon kaatanut lorauksen luomua oliiviöljyä annoksen päälle. Tämä on ruokaa jota tyttö syö käsin. Tosin toivottavasti ei montaa vuotta, ottimet mielellään jossain vaiheessa käyttöön ;)

Toisen lämmin on sitten yleensä samaa kun minä/me vanhemmat syödään. Aiemmin toinen ateria oli useimmiten purkista. Yksi kotiruokasuosikki on täysjyvä luomupasta tomaatti-mozzarellakastikkeella. Tähän annokseen lisään tytölle kalkkunaa. Bolognese on huikea hitti. Eilen syötiin bulgaria ja quinoaa, johon mies lisää vähän kevyesti paistettua paprikaa ja sipulia. Nokare ranskankermaa päälle ja kaveriksi vähän hyvää lihaa. Tämä oli tytönkin mielestä hyvä homma!

Välipalalla on useimmiten marjoja tai luomukiiviä, enemmän voisi varmaan vaihtelua harrastaa. Iltapalalla on myös marjoja, iiiiison spelttipuuroannoksen mukana. Puuro uppoaa, mutta ne marjat! Kaikki mitä tyttö on kokeillut, on uponnut jättimenestyksellä. Mansikat, vadelmat, tyrnimarjat, karpalot ja varsinkin mustaviinimarjat - parasta mitä pikkuneiti tietää. Tätä onkin tarkoitus hyödyntää ja tarjota näitä herkkuna mahdollisimman pitkään karkkien yms sijaan.

Tällaisena erittäin menevänä perheenä, tulee kuitenkin niitä purkkejakin tarjottua, ja naposteltavaa. Ja myös tänään sai tyttö purkkiruokaa, en jaksanut kokata. Suosin aina luomuversioita näissä valinnoissa. Naposteltavista mukana kulkevista herkuista viimeisin hitti on Hippin riisikakut.

Kaiken kaikkiaan menee tällä saralla ihan mukavasti. Olen todella iloinen että ollaan vaiheessa jossa tyttö voi syödä meidän kanssa samoja ruokia, ja on todella ihanaa antaa tytön tutustua makujen maailmaan. Pakastekasviksia käytän varmasti myös jatkossa, varsinkin koska meille kotiutuu monta kiloa luomuja pakastevihanneksia. Olen ymmärtänyt että pakastevihanneksissa usein säilyy ravintoaineet hyvin, siksi ne ovat käytössä olleet. Lihoja voisi ottaa monipuolisemmin käyttöön, ja meikäläisen pitäisiä ryhdistäytyä kokkauspuolella ja jaksa lounaalle loihtia herkkuja jotka maistuu sekä pikkuiselle että mammalle.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Project hurahdusripsari

Mainitsin aiemmin että hakusessa oli luonnonkosmetiikan puolelta ripsiväri. Alkuviikosta huomasin että perus Maxfactori todella veteli viimeisiään, ja tartuin tähän projektiin. Aloitin homman pyörittelemällä silmiä perusripsareiden hinnoille, mistä lähtien perusputkilo on maksanut 17€?

Dr. Hauschkan ripsiväri oli sitten ensimmäinen luonnonkosmetiikan puolelta jota tutkailin. Hinta aika suolaiset 27€, mutta ajattelin että maksaa näistä varmaan saakin. Jätin kuitenkin tämän putkilon kauppaan, ja hyvä niin. Seuraavassa paikassa törmäsin Benecos (kuullostaakin ihan siltä kolesterolimargariinilta =D) merkkiin. Merkin meikit ovat BDIH-sertifioituja, ja tuotteissa käytetään esim luomu jojobaöljyä, luomu karitevoita ja luomu auringonkukkaöljyä.

Ripsiväreistä löytyi väreinä ruskea ja musta. Ei ollut vaikea päätös ottaa yksi putkilo mustaa kokeiltavaksi. Hinta nimittäin uskomattomat 8€. Ostin myös luomivärin ihanan pronsisessa sävyssä. Myös esim meikkivoidetta olisi ollut tarjolla, ja sekin käsittääkseni n 10€.





Ripsiväri onkin jo koeajettu. Nimi Maximum Volume on hieman harjaanjohtava. Itse olen tottunut TODELLA tuuheuttaviin kumiharjaisiin ripsiväreihin, ja siihen verrattuna tämä ei ole volyymiä nähnytkään. Kuitenkin noin yleisesti hyvän perusripsarin tasoa mielestäni. Olen netistä lukenut kokemuksista näistä "luonnollisemmista" ripsareista, ja ilmeisesti tuo volyymin puute on erittäin yleistä tällä saralla.

Tyytyväinen olen kuitenkin, ripsiväri pysyi hyvin, ei varissut päivän aikana mihinkään, ja edusti kaikinpuolin hyvin. Kirveli tosin kun pesin pois, mutta en nyt ole ihan varma johtuiko tästä vai uudesta meikinpoistoaineesta. Kaiken kaikkiaan mielestäni hyvä löytö, varsinkin tuohon hintaan, ja pysyy nyt käytössäni ainakin kunnes joku osaa mainostaa mistä löytyy luonnonkosmetiikan puolelta volyymiripsari ;)

Muoks. Ja lisätään myös tekstiin varoituksen sana, sillä kirvely johtui juurikin ripsiväristä silmässä.. Eli ei ehkä ihan ykkönen ripsivärihommaan..

Joulumarkkinoita

Joulumieltä alkaa jo täältä löytyä, ja kulutusjoulun kannatusta tai ei, rakastan lahjojen keksimistä, ostamista ja antamista. Suunta siis viikonloppuna tänne, Eettisille joulumarkkinoille. Greenstreet.fi mainostaa että he järjestävät joulupöydän jossa on mahdollisuus tehdä herkkusekoituksia sekä omaan käyttöön että lahjaksi. Sold!

Tiptap!


tiistai 15. marraskuuta 2011

Äitihemmottelu isänpäivänä

Kun kerran ollaan kosmetiikkavauhdissa, jatketaan sillä linjalla.

Isänpäivälahjametsästystä tehdessä tuli eksyttyä Lush-myymälään. Kaupasta leijuva tuoksu lähes pakotti paikalle, vaikka se aika päällekäyvän vahva onkin. Itse olen tuolta joitain satunnaisia lahjoja joskus ostanut, enkä itse kokeillut mitään. Innokas myyjä ryhtyikin heti esittelemään merkin tuotteita, ja hyvää myyntipuhetta toki riitti.

Näin hurahdus-näkökulmasta tarjolla oli ihan mielenkiintoisia tuotteita. Tuotteissa käytetään paljon luonnollisia ainesosia, ja monet näistä olivatkin myyjän mukaan säilöntäaineettomia, eli ainakin parabenit loisti poissaolollaan monessa kohtaa.

Itse tarrasin kiinni todella houkuttelevasti esille pantuihin kasvonaamioihin. Olen yleisesti liian laiska moiseen puuhaan, hyvä kun jaksan pärstääni rasvata, mutta nämä herätti kiinnostuksen ja tarvittavan innon. Valinnanvaraa löytyi paljonkin, mutta tällä kertaa päädyin taivaalliselta aamiaiselta tuoksuvaan Oatfixiin:




Tässä on siis esim. jauhettua kauraa, tuoretta luomubanaania, jauhettua mantelia, vaniljatankoa.. Myyjä kertoi että tuorenaamiot valmistetaan Kirkkonummella. Koska kyseessä on tuore tavara, on naamio säilytettävä kylmässä, ja säilyvyysaika on muutaman viikon.

Testaus tapahtui isänpäivänä, ensin mieheni toimesta, jonka jälkeen valtasin saunan miehen jäädessä lapsenvahtivuoroon. Ja kyllä kelpasi täydellinen rentoutuminen sopivan kovissa löylyissä ja herkulliselta tuoksuva naamio kasvoilla. Iho tykkäsi hyvää, vaikka en mitään suurempia vaikutuksia etsinyt enkä huomannut. Ainakin tällä kertaa pointti oli rentoutus maximus!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Ostoslistalla kosmetiikkaa

Mulla on jokunen kaapillinen kylppärissä täytetty kaikenmaailman voidepurnukoilla ja meikeillä, ja olen odottanut niiden loppumista jotta pääsisin vähän kokeilemaan uutta, puhtaampaa ja ekologisempaa.

Minkan kosmetiikkapostauksesta olenkin bongannut kokeiluun ainakin suolasaippuan ja mantelimaitoshampoon. Innostuin Body Shopin oikeasti luonnollisemmista uusista suihkugeeleistä ja hiustenpesuaineista, mutta shampoo oli ainakin omalla kohdallani täysi floppi. Vaikka kuinka hieroin en saanut kaikkea ainetta pois, ja seuraavana päivänä kuiva tukka edusti rasvaletti-lookia. Nyt käytössä on aika nopeasti hyllystä valittu Santen Family Gloss shampoo, ja siitä pidän.


Vaikka Body Shopin uusi shampoo ei vakuuttanut, suihkugeelit ovat kuitenkin aivan taivaallisia ja itselläni on jo versio nro 2 kokeilussa.



Body shopista on myös tämänhetkinen kasvovoiteeni, ja siihen olen ollut tyytyväinen. Kasvojeni iho on todella kuiva ja herkkä, ja herkistyy aina vaan enemmän mitä lähemmäs talvea päästään, joten kunnon testi on vasta edessä. Tässä kuvassa siis samaa sarjaa kasvovoiteeni kanssa oleva seerumi, tätä en ole kokeillut:


Muuten iho onkin jäänyt vähän vähemmälle huomiolle, ja esim säärien iho on järkyttävän kuivaa. Mä olen ennen ollut himorasvaaja, tai no säännöllisesti rasvaava, mutta nyt on enemmänkin poikkeus että ehdin/jaksan rasvata. Hakusessa olisi joku ihana kosteuttava ja raikkaan tuoksuinen, ja vihreämpi vartalovoide.

Deodoranteista on ihan perustavaraa käytössä, mutta mineraalideodorantti kiinnostaisi kovasti, ja olen toki lukenut myös että kookosöljy olisi omiaan tässäkin vaativassa tehtävässä! Tosin toteutus mietityttää, öljyä kainaloon ja paita päälle? =D

Meikkausrutiinit ja -tuotteet ovat näin kotiäidillä aika yksinkertaiset. Jos aikaa on paljon, ja vapaita käsiä, pohjustukseksi tulee sävyttävä voide/geeli, olen käyttänyt Kanebon sarjaa. Tuo siis on siis pesussa irtoavaa tavaraa, itseruskettavia en voi sietää. Sävyttävän voiteen tehtävään löytyisi ainakin Dr Hauschkalta vaihtoehto jota olenkin joskus käyttänyt. Haju taisi silloin tökkiä mutta nyt voisi taas antaa uuden mahdollisuuden:




Voiteen päälle tulee puuteria, joka ei sekään todellakaan mitään vihreää ole, mutta niin kätevä kombo että en heti osaisi tästä luopua. Kyseessä Zephoran paletti jossa samassa aurinkopuuteri, puuteri ja korostusväri. Poskipunakin on perustavaraa, kuten myös eyelineri/kajaali ja ripsiväri. Tuon silmämeikin suhteen haluaisinkin lähteä näitä vihreämpiä vaihtoehtoja kokeilemaan. Mitä ripsiväriin tulee, olen vaativa, ja haluan tuuheuttavaa tavaraa joka ei paakkuunnu ja on helposti pestävissä. En käytä vedenkestävää mitään. Joten jos jollain on ripsarivinkkiä tarjolla luonnonkosmetiikan puolelta niin kiitollisena lähtisin kokeilemaan uutta!

Meikinpoisto tapahtuu vielä ainakin toistaiseksi kemikaaleilla, ja tämä onkin sitten ihan puhtaasti laiskuudesta johtuvaa. Lidlistä saa vajaan 2 euron hintaan paketillisen herkälle iholle tarkoitettuja meikinpuhdistusliinoja, ja ne kestää mulla reilusti yli kuukauden, varsinkin kotiäiti-modella kun meikit jää aika usein meikkaamatta. Mutta voisin kyllä noista luopua kun viimeinen lappu on käytetty..

perjantai 4. marraskuuta 2011

Jalo taito nimeltä itsensä kuuntelu

Täällä ollaan hiljaisuudesta huolimatta. Yritin jo saada jatkoa rokotepohdintapostauksiin, mutta sitä tekstiä tulee ja tulvii, joten en vielä saanut pakettia kasaan. Mutta rokotusasiat on siis kovasti mielessä. Tutkimustyötä on tehty ja monet sivut luettu. Ja vielä jatkuu...

Toinen mitä olen viime päivinä mielessäni pyöritellyt on itsensä kuunteleminen. Fiksua tietenkin monella tapaa ja monessa asiassa, mutta itse olen nyt miettinyt eniten syömiskuvioita. Se ei suinkaan ole mulle uutta, olen aina ollut melko herkkä aistimaan kehoni rajat ja tarpeet myös syömisen suhteen. Olen hyvinkin vapaasti syönyt asioita sen mukaan mitä mieleni tekee, kuitenkin samalla pitäen kiinni ajatuksesta että aterioista pidetään tiukasti kiinni ajallisesti ja määrällisesti (tarpeeksi ruokaa!!). Mutta kun nuo perusasiat on olleet kunnossa, olen ollut melko pitkälti mielihalujen ohjailtavana. Kun on tehnyt mieli suklaata, olen sitä syönyt, ja harvemmin mitään mahdottoman suuria määriä, siinäkin tulee raja vastaan.

Nyt kuitenkin tämän hurahduksen myötä hukkasin tilapäisesti tuon itseni kuuntelemisen. Kaikki uusi ajateltava iski tajuntaan täysillä, ja "pitäisi"-ajatus siirtyi puikkoihin. Huono omatunto joka on aika lailla aina loistanut poissaolollaan mitä tulee kalorimääriin, ruoan rasvaisuuteen yms oli ekaa kertaa yhdistynyt syömiseen. Pitäisi olla luomua, pitäisi olla vielä vähemmän prosessoitua ruokaa, pitäisi mielellään olla viljatonta, ehkä myös maidotonta, pitäisi olla lisä- ja säilöntäaineetonta, pitäisi olla tuoretta, jne. Oli tavallaan hämmentävää huomata että oli ajatunut tilanteeseen jossa ruoka ja syyllisyys kietoutuivat toisiinsa, niin vierasta se itselleni on. Vierasta, ja ennen kaikkea nautinnon tappavaa!

Onneksi satuin joku päivä surffaamaan jälleen Raikaswebin sivuille sai meikäläisen takaisin raiteilleen. Sen jälkeen on syyllisyys vähentynyt huomattavasti ja annan jälleen kehon viedä. Ja sen myötä on tullut iloisia yllätyksiä, en ole kuitenkaan jämähtänyt pelkästään suklaa- ja limuhyllyn välittömään läheisyyteen.

Mieheni on vihreän teen suurkuluttajana yrittänyt teetä aina mulle tarjota, mutta mulle on ilmeisesti tatuoitu mieleen että tee maistuu aina Earl Greyltä, ja olen kieltäytynyt. Nyt saatan ihan tuota pyytämällä pyytää, se on ihan mielettömän hyvää varsinkin kun saa vähän limeä piristämään makua. Mies käyttää kokkailuissa nykyään paljon kaalia, ja sekin maistuu välillä aivan taivaalliselta. Aina kaali on musta ollut ihan ok makuista, mutta ei ole tainnut meillä ennen käydä mielessäkään että voisi vaikka heivata perunat ja vaihtaa vähän höyrystettyä kaalia tilalle, "steam fried" kiinalaisittain, kuten mieheni sanoo. Marjoja himoitsen paljon enemmän kuin ennen, ja pari siivua hyvää juustoa maistuu paljon paremmalta kuin mitä sipsit ennen teki.

Joten nyt tuntuu hyvältä, mielessä ja kehossa. Järki saa olla kaverina mukana. Se valitsee kaupan hyllystä aina ne ainakin hieman paremmat vaihtoehdot, jos siltä tuntuu.

maanantai 31. lokakuuta 2011

onnistumisia raakakeittiössä: viinimarjakakku


Blogissa on ollut melko hiljaista viime aikoina. Omalta osaltani syy on siinä, että kuopus (ja sitä myöten koko perhe) on nukkunut huonosti - siis niin huonosti, että olen käytännössä luopunut muusta elämästä ja keskittynyt hengissä pysymiseen. Onneksi välissä on ollut muutama parempikin yö.

Pienen yökukkujan ja hänen isoveljensä yhteiset synttärijuhlat saatiin kuitenkin järjestettyä eilen. Tarjoilupuoli hoitui melko stressittä, sillä synttärikakku tilattiin ystävältä. Kun puoliso ilmoittautui vapaaehtoiseksi voileipäkakun tekoon, itselleni jäi vastuu ainoastaan ruokaongelmaisten syömisistä.

Tekaisin jauhottoman suolaisen kasvispiirakan, jonka pohjaan tuli mantelia, seesaminsiemeniä, juustoa ja voita ja täytteeksi paprikaa, aurinkokuivattua tomaattia, kirsikkatomaatteja, oliiveja, ranskankermaa, kananmunaa ja mozzarellaa (eli muuminlihaa, kuten olen hiljattain oppinut - enkä lakkaa hihittelemästä tuolle oivallukselle vieläkään). Kaikki muu oli luomua paitsi juustot ja ranskankerma. Piirakka unohtui uuniin liian pitkäksi aikaa ja pääsi vähän turhan kypsäksi, mutta kävi kaupaksi kuitenkin ja loppui ensimmäisenä.

Jälkiruoaksi uskaltauduin tekemään raakakakun Outin ohjeella. Kakku onnistui yli odotusten. Täytteen rasvana käytin pelkkää kaakaovoita ja kuorrutukseen laitoin chia-siemeniä psylliumin sijaan. Maku oli todella hyvä, paljon parempi kuin olisin uskonut! Pohjasta tuli hiukan liian kuiva, mutta muuten... nam! Uskallan siis jatkossakin testailla raakaleivonnaisten ohjeita.

Tätä kakkua sai yksivuotiaskin maistaa ja kyllä se maistuikin! Myös yhdeksänvuotias tykkäsi (mutta ei tietenkään yhtä paljon kuin suklaatäytteisestä kermakakusta, jossa oli päällä Lego-Yodan kuva...).

Olin tehnyt myös raakasuklaata, mutta unohdin panna sen tarjolle. Niinpä meillä on nyt jääkaapissa valtava levy suklaata, se ei ihan heti lopu kesken. Suklaassa on kaksi kerrosta: alla lucuma-valkosuklaata, jossa viikunaa ja mantelia, päällä kaakaonibseillä ja chilillä höystettyä tummaa suklaata. Taidankin hipsiä jääkaapille tästä...

tiistai 18. lokakuuta 2011

siemenleipäset

Menin taas hölmöyksissäni ostamaan ruisnäkkileipää ja nyt olen kärsinyt seurauksista. Note to self: EI ENÄÄ!

Vastaiskuksi ruishölmöilylle ja ratkaisuksi leivänkaipuuseen leivoskelin äsken siemensämpylöitä, joista tulikin vallan mainioita. Resepti on taas "sinne päin", mitään en mittaillut... Taikinasta tuli viisi sämpylää, jotka sai hyvin halkaistua.

  • 100 g pussillinen kuorellisia manteleita jauhettuna tai valmista mantelijauhoa vastaava määrä
  • hujaus pellavansiemeniä (ehkä desi?)
  • toinen hujaus kurpitsansiemeniä
  • puolisen desiä tattarijauhoa
  • nokare tahinia (kukkurainen teelusikallinen)
  • suolaa maun mukaan
  • n. ½ tl psylliumia
  • n. ½ tl leivinjauhetta (enemmänkin olisi voinut laittaa)
  • n. ½ rkl agavenektaria
  • 2 munaa
  • luraus oliiviöljyä
  • vettä sen verran, että taikina on kiinteähköä mutta kuitenkin puuhaarukalla sekoitettavissa

Nostele taikina lusikalla pellille sopivan kokoisiksi nokareiksi, paista 200 asteessa kunnes pinta ruskistuu kauniisti.

Kuvia ei ole, sillä kameramme on huollossa. Toivottavasti seuraavista leipomuksista sitten! Ensi viikolla juhlistamme lasten syntymäpäiviä ja juhlapöytään olen ajatellut leipoa paitsi perinteisen synttärikakun, myös terveellisemmän viljattoman vaihtoehdon. Ja ehkä voisin pyöräyttää muutaman satsin raakasuklaatakin...

maanantai 17. lokakuuta 2011

Bisness nimeltä lääkkeet

Olen nauttinut Ylen erittäin hyvästä dokkari- ja ajankohtaisohjelmatarjonnasta viime aikoina kovasti! Katsoin ensimäisen osan minkan kehumasta "Mielen voima"-dokkarisarjasta, ja se teki todella suuren vaikutuksen. Mindfullnessmetodi onkin jonkun verran tuttu noin paperilla ainakin, nyt kiinnostaisi sitten kovasti tuota ihan käytönnössä opiskella.

Viimeksi katsottiin Lääkkeitä terveille-dokkari, joka taas kerran antoi ajattelemisen aihetta. Nämä on taas vaikeita aiheita ihmiselle joka aina haluaa uskoa hyvään. Skeptikkomieheni ei ollut aiheesta yhtään ihmeissään samalla kun mulla oli vaikea olla. Dokumentissa siis kuvailtiin monen ihmisen toimesta miten lääkeyhtiöt pyrkii saamaan käyttöön uusia diagnooseja, ja sen myötä myös lisää lääkkeitä. Terveistä ihmisistä tehdään sairaita. Ihan järjellä sen toki käsitän, kyseessä on bisnes ja bisneksen halutaan yleensä kasvavan, ja uusia tapoja ansaita rahaa etsitään jatkuvasti. Mutta aika vapaasti sitä kyllä huseerataan! Aika hiljentävä oli kuvaus siitä että 2001 Yhdysvalloissa määriteltiin terveellisen kolesterolin raja, päätöstä oli tekemässä 14 ihmistä joista 9 oli rahallisesti kytköksissä lääkeyhtiöön... Ei varmaan yllätä että raja-arvoja laskettiin. Tässä kohtaa haluaisi ajatella että "Niin mutta ei täällä Suomessa..", mutta se taitaisi taas mennä mun naiivi-ajatuslokeroon.

Dokumentissa myös kuvailtiin ideaa yleislääkkeen käytöstä, eli että tulisi suositus jossa kaikki tietynikäiset söisivät lääkettä joka olisi yhdistelmä eri lääkkeitä esim sydänvaivoihin. Varmuuden vuoksi. Huh!

Mielenkiintoinen dokkari kaiken kaikkiaan, suosittelen katsomaan, on sitä lääkkeistä mitä mieltä tahansa. Itse kuvailisin olevani lääkekriittinen, mutta en nyt kuitenkaan mitenkään täysin -kielteinen. Päänsärky kun iskee päälle oikeen kunnolla otan kyllä usein suosiolla pillerin tai pari jotta olo helpottaa. Lapseni kun joutui alle viikon ikäisenä osastohoitoon yleisinfektion vuoksi, osasi sitä todella arvostaa hoidon tasoa ja antibioottien olemassaoloa. Lähipiirissä on useampia ihimisiä jotka ovat parantuneet henkeä uhkaavista sairauksista lääkäreiden ja lääkkeiden avulla, tai joiden elämänlaatua on pystytty selkeästi parantamaan samoilla metodeilla. Joten kyllä myös kiitosta ja ymmärrystä löytyy! Kuitenkin itseni kohdalla ajattelen että pitäisi muistaa olla kriittinen, ottaa asioista selvää ja mahdollisuuksien mukaan käyttää ja kokeilla vaihtoehtoja. Ja ennen kaikkea pitää perusasiosta mahdollisimman hyvää huolta, hyvää ruokaa, liikuntaa ja aktiivisuutta ja stressin häätöä ;)

maanantai 10. lokakuuta 2011

Luomua läheltä

Sunnuntaina kävimme pyörähtämässä Espoossa Villa Elfvikin luontotalolla, jossa BERAS Suomi järjesti Luomua läheltä -tapahtuman. Pihalla oli pienimuotoinen luomutori ja sisällä rakennuksessa pidettiin tietoiskuja teemaan liittyvistä aiheista. Lapsille oli Luonto-Liitto järjestänyt Syysmyrsky-suunnistusradan, joka imaisikin esikoisen välittömästi mukaansa.

Sää oli kerrassaan mahtava; upea aurinkoinen syyspäivä. Oli ilo istuskella ulkosalla ja kierrellä tutkimassa myyntikojuja. Olisin mielelläni kierrellyt enemmänkin, tarjonnan vähäisyys yllätti - myyntipisteitä oli kai kuusi. Ostimme lihaa, munia, perunoita, sipulia, kurkkua, punajuurta, punakaalia, selleriä ja palsternakkaa. Tuoreita vihanneksia ja juureksia olikin hyvin tarjolla, mutta missä esimerkiksi pavut, siemenet, herneet, öljyt, marjat? Omenoita ja tomaatteja oli ollutkin myynnissä, mutta valitettavasti ne olivat loppuneet jo kun puoli yhdeltä saavuimme paikalle. Kaikensorttisia jauhoja olisi ollut myös tyrkyllä, mutta kun emme sellaisia käytä, niistä ei ollut paljon iloa. Osa tuotteista loppui hyvissä ajoin ennen tapahtuman päättymistä ja kahvila myi pelkkää kahvia viimeiset tunnit. Luomutorin suosio taisi yllättää järjestäjät. Tällä konseptilla saisi mielestäni kasaan isommankin tapahtuman, lisää tuottajia mukaan vain! Ehkä ensi vuonna sitten?

Reissun saaliista valmistui ihana murea tilliliha sunnuntaipäivälliseksi. Autuus!

perjantai 30. syyskuuta 2011

Voi voi

Pekka Puska toteaa Helsingin sanomien artikkelissa että tämän hetken lisääntynyt voin syönti on muoti-ilmiö. Aika hyvin taitaa osua oikein kun hän pohtii kuka voista on innostunut, mainitessaan luonnonmukaisempia arvoja kannattavat.

Loppuun hän toteaa: "Nyt voin markkinamiehet puhuvat luonnollisuudesta. Mutta voin jalanjälki on aika kova, kun se tehdään lehmän kautta. Luulen, että se tulee puremaan." Hiilijalanjäljen takia margariinihyllylle sitten. En muuten ihan heti lähde.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Pari sanaa hammastahnasta

Fluori on yksi asia josta on myös tullut hamstrattua jonkun verran tietoa. Toki se lienee selvä, että fluorilla on etunsa hampaiden hoidossa ja suojelemisessa. Kuitenkin itselleni tuli yllätyksenä miten tiukkaa tavaraa se fluori oikeastaan onkaan. Tämä sarjassamme asoita joita ei ole ajatellut, vaan tehnyt vaan kuten käsketään.

Ilon Pisara-blogissa on aika tiukkaa tekstiä fluorista. Tässäkin tilanteessa tulee säilyttää kriittisyys, mutta silti ainakin meikäläiselle tulee aika epämukava olo ajatellessa että tuota sitä laittaa suuhuna kaksi kertaa päivässä, ilman että on kertaakaan koskaan ikinä hakenut syytä yhtään sen pidemmältä kuin että "tämä on suositus".

Kuten moni muu hurahdukseeni liityvä osa-alue, on tämäkin täysin vaiheessa. Tällä hetkellä kukaan meillä ei kuitenkaan pese fluorilla hampaita. Lapsen hampaat pestään ainakin toistaiseksi fluorittomalla lastentahnalla. Uutta arviota tehdään kun hampaita tulee lisää. Siihen tahtiin tuotakin kyllä nieleskelee että ei ihan heti tekisi mieli vaihtaa fluoria nieltäväksi.

Miehen kanssa haettiin juuri toinen tuubi Weledan suolahammastahnaa, ja se onkin ensimmäinen "luonnonmukaisempi" hammastahna joka ei töki mulla heti makunsa takia, ja hampaidenpesun jälkeen on suu ihan yhtä raikas kun fluoriannoksen jälkeen. Kuitenkin lueskelin myös että suolahammastahnan käyttö voi aiheuttaa ikenien vetäytymistä, joten katsellaan mikä olisi seuraava ehdokas kokeiluun. Tällä hetkellä harkitsen että siirtyisin kahden tahnan taktiikkaan, fluoria yhdellä ja fluoritonta toisella pesukerralla. Kompromissit on kova sana kun ei tiedä mihin ja kehen luottaa...

perjantai 23. syyskuuta 2011

Iso vihreä jumitus

Vaikka muutos parempaan on tapahtunut monella saralla, on myönnettävä että suurimman muutoksen olisi tapahduttava ruokapuolella. Ja tällä hetkellä mennään takapakkia, ja lujaa.

Oli tässä jo vaihe jolloin näytti paremmalta. Kotona syötiin vähintään yksi lähes täysin raakaruoasta koostuva ateria päivässä (siis isompi ateria) ja ylipäätään mentiin vihreämmällä linjalla. Sitten tapahtui jotain, ja jotain jälkeen ollaan syöty todella paljon ulkona ja ennen kaikkea syöty todella paljon roskaa. Ja pakko sanoa että nautin siitä!

Sehän se ongelma onkin - onko se ongelma jos nautin siitä? Miten ihmeessä ratkeaa tilanne jossa mieli haluaisi elää terveellisemmin, ja ennen kaikkea kohdella kehoa paremmin, kun samalla nauttii siitä "roskasta" niin paljon? Mielessä on käynyt vähän väliä että "Tää ei nyt kyllä ole sitä mitä pitäisi syödä...", ja samalla olen syönyt onnellinen hymy kasvoillani. Mies totesi tällä viikolla että nyt on palattava ruotuun, jonka jälkeen olen harrastanut lapsentasoista protestointia. Siis nauttinut roskaa kahta kauheammin, jonkun todella oudon protestin muodossa. Hölmöähän se on, jos haluaa syödä roskaa, niin sittenpähän syö. Mutta kun sekään ei tunnu hyvältä.

Olen miettinyt ongelmaa laajemmin, ja myös sen yhteyttä rentoon syömiseen. Yhdistän syömisen nautintoon, herkutteluun, ja toki myös tankkaamiseen. Muistan lukeneeni jonkun kanssahurahtaneen kirjoituksen siitä, miten oli alkanut siirtämään kicksinsä ruokapuolelta muihin asioihin, ruoasta oli tullut "vaan" ruokaa. Tuossa on toki minustakin logiikkaa ja ideaa, ei ehkä ole kovinkaan tervettä tai terveellistä jos ruoka on ainut kicksien antaja, mutta ajatus siitä että omalla kohdalla lakkaisi ajattelemasta ruokaa nautintona, tuntuu surulliselta ja vastenmieliseltä. En haluaisi luopua ruoasta nauttimisesta. Terveellisen ruoan ei tarvitse olla mautonta tai pahaa, mutta voi olla että ennen tätä suurta ratkeamista tuli syötyä parikin kertaa sitä "terveellisen makuista" kuten miehen kanssa tätä nimitämme. Ja tällä emme tarkoita mitään herkullisen makuista.

No mitä tästä voi päätellä? Ilmiselvästi en halua luopua ruoasta saamastani suuresta nautinnosta. Tällä hetkellä en ihan rehellisesti tiedä että onko tämä omalla kohdallani mahdollista syömällä sitä mitä taas tämä innostunut ja hurahtanut puoli mussa tahtoo. Kompromissi perhaps?

tiistai 20. syyskuuta 2011

teetä ja tattarinäkkäriä

Olen rakastunut. Lempeni kohde on tämä:

Ihanaa herkkua. Voisin kuvitella, että tähän raikkaaseen ja silti mausteiseen teehen sopisi makeuttajaksi koivusokeri, jota on ollut tässä jonkin aikaa tarkoitus ostaa.

Toinen suosikkini Yogi Tea -tuoteperheestä on Women's Tea:

Syksyllä on ihanaa lötköillä kotona ja litkiä teetä isosta mukista syysmusiikkia kuunnellen. Tänään teki mieli jotain rouskutettavaa teen kaveriksi, joten tein tattarinäkkäreitä.

Taikinaan hujautin aineita mittaamatta niitä ollenkaan, joten ohje on hyvin summittainen. Tähän settiin tuli näitä aineksia, muitakin voisi käyttää. Mausteeksi sopisivat vaikkapa yrtit, valkosipuli ja aurinkokuivatut tomaatit, mutta maukasta tuli näinkin. Taikinasta tuli uunipellillinen näkkäriä.

  • tattarijauhoja n. 3 dl
  • seesaminsiemeniä n. 1 dl
  • rouhittuja pellavansiemeniä n. 1 dl
  • mantelijauhoa n. 1 dl
  • suolaa
  • pippuria
  • vettä sen verran, että pystyy vielä sekoittamaan, mutta on kuitenkin taikinamainen
  • agavenektaria n. 1 rkl
  • oliiviöljyä n. 1 rkl
  • kananmuna

Sekoita ainekset, levitä leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 150 asteessa n. tunnin verran tai kunnes taikina on saanut vähän väriä. Jos leipä ei ole vielä kovaa, lämpötilaa voi laskea sataseen tai alle ja jatkaa kypsennystä kunnes toivottu rapeusaste on saavutettu. Kun leipä on valmista, ota pelti uunista ja leikkaa/murra leipä sopiviksi annospaloiksi. Nautiskele luomuvoin tai muun lempilevitteesi kera tai vaikka sellaisenaan. Itse teen tänään vielä hummusta.

edit: Varoitan: näihin tulee himo! Täytyy varmaan tehdä toinen pellillinen huomenna. Lapsillekin maistui!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Respektiä ja placeboa

Olen tässä viime päivinä lueskellut paljon, varsinkin blogeja. Enimmäkseen näitä "kanssahurahtaneiden" kirjoituksia, mutta myös ns skeptikkoblogeja. Tämä Paholaisen asianajaja-blogi on sisältänyt paljon ajatuksia herättävää tekstiä ja on tuntunut jollain tapaa jopa virkistävältä. Yksi asia mua kuitenkin nyppii sekä tässä että useammassa muussa blogissa jotka suhtautuu hyvin kriittisesti "huuhaahoitoihin", eli esim. homeopatiaan ja kiinalaiseen lääketieteeseen yrtteineen.

Musta on suorastaan vastenmielistä miten halveksuvaan sävyyn varsinkin tuosta perinteisestä kiinalaisesta lääketieteestä niin moni kirjoittaa. Ei niihin oppeihin (mielestäni) tarvitse uskoa kunnioittaakseen niitä, ja varsinkin niiden todella pitkää perinnettä. Toki kun lähdetään hoitamaan ihmisiä ja sairauksia on mahtavaa että on hoitomuotoja ja lääkkeitä jotka on voitu todistaa turvallisiksi ja tehokkaiksi, mutta ärsyttää tämä "jos ei ole modernia tutkimusta jossa todettu teho niin tämä ei ole mitään"-ylimielisyys. Plasebo sana vilahtelee tuon tuosta, lähinnä vähättelymielessä.

Raikasweb-blogista lueskelinkin juttua plasebovaikutuksista, ja olen täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Jos ei ole tieteellistä näyttöä jonkun hoitokeinon selvistä vaikutuksista, mutta ihminen kokee saavansa kyseistestä hoitokeinosta apua vaivoihinsa, miksi sillä on mitään väliä onko kyseessä "oikea" vaikutus vai plasebovaikutus? Miksi niin moni jaksaa nostattaa verenpainettaan tämän plasebovaikutuksen kanssa? Ei kai se ole keneltäkään pois?

Noniin, nyt on tämän luku-urakan aikana heränneet ärsytykset purettu, voisikin ottaa henkistä suuntaa kohti minkan positiivisia tuulia ;)

perjantai 9. syyskuuta 2011

parantava mieli

YLE Teema esitti eilen ensimmäisen osan kolmeosaisesta dokumenttisarjasta Mielen salattu voima. Suosittelen ohjelmaa kaikille! (Se on nähtävillä YLE Areenassa 8.10. asti.) Itse sain siitä valtavasti inspiraatiota, lohtua ja lisää uskoa siihen, mitä olen uumoillut itseksenikin: ajatuksen voima on uskomaton. Mieli voi parantaa sairauksia tai aiheuttaa niitä. Jopa sellaiset väitteet, joita itsekin olen pitänyt epäuskottavina (kuten että suurin osa sairauksista on mielen tuotetta), ovat dokumentin mukaan saaneet vahvistusta tutkimuksista.

Itse olen yrittänyt viime aikoina harjoittaa mieltäni ja kääntää ajatuksiani myönteisempään suuntaan. Se on iso projekti, olenhan tottunut ajattelemaan kielteisesti ja odottamaan aina pahinta. Näin on ollut niin kauan kuin muistan. Asenteeni ja ajattelutapani ovat aiheuttaneet itselleni ja myös läheisilleni paljon ikävää, surua ja masennusta; vihaa, kateutta ja mustasukkaisuutta; pelkoa, epäluuloisuutta ja epäluottamusta. Tiedostan, että pitäisi ajatella toisin, mutta tutusta ja turvallisesta on vaikea luopua.

Kuitenkin uskon siihen, että muutos on mahdollinen. Tiedän, että kaikki se hyvä, mitä olen elämässäni saavuttanut ja mitä pidän suurimmassa arvossa, on suoraa seurausta uskaltamisesta, tahdosta ja toivosta. Luotan siihen, että kaikki todelliset unelmat toteutuvat kun niiden aika on, kunhan itse teen niiden toteutumisen mahdolliseksi. Pelko, viha ja epäluottamus eivät toteuta unelmia, siksi nyt on aika riisuutua noista inhottavista tahmatunteista ja pukeutua uusiin, hyväilevämpiin.

Miten toteutan muutosta käytännössä?

Aikaisemmin, vuosia sitten, mikään konsti ei toiminut. Siihen oli yksinkertainen syy: en halunnut, pohjimmiltani, muuttaa omaa ajatteluani. Halusin maailman muuttuvan mieleisekseni ja ihmisten reagoivan minuun toisin, mutta itse halusin kuitenkin ajatella omalla kielteisellä tavallani, sillä turvallisella, johon olin tottunut. Mutta miksi mikään olisi muuttunut itsestään, jos itse en muuttunut miksikään?

Olen kokeillut muutamaan otteeseen meditaatiota. Elämässäni oli aiemmin, nelisen vuotta sitten, vaihe, jolloin tunsin muutoksen alkavan. Olin kahden elämän välissä, en vielä tiennyt tulevasta ja vanha oli jäämässä taakse. Olin avoin kaikelle uudelle ja uskalsin paljon enemmän kuin tavallisesti. Se kevät rikastutti elämääni enemmän kuin edelliset viisi vuotta yhteensä. Maalasin, tutustuin kiehtoviin ihmisiin, keskustelin heidän kanssaan paljon ja - ennen kaikkea - meditoin. Siinä elämänvaiheessa tunsin ensimmäistä kertaa, että sillä mitä minä ajattelin ja toivoin oli seurauksia: universumi reagoi pyyntöihini, uskomattomia yhteensattumia tapahtui. Olin matkalla hyvään suuntaan.

Mutta sitten arki alkoi painaa, stressi sai otteen ja luovuin meditoinnista. Sen jälkeen en ole saanut sitä sovitettua elämääni, vaikka aika ajoin ajattelenkin, että minun pitäisi. Ehkä en ole todella halunnut meditoida. Kuitenkin koko ajan tiedän, että meditaatio olisi hyväksi minulle. Uskon, että sen aika tulee vielä.

Viime aikojen konstini stressin ja kielteisten ajatusten hälventämiseksi on ollut eräänlaista meditaatiota. Kun viime viikolla olin unenpuutteen ja vauvan hammaskiukuttelun vuoksi täysin uupunut ja eräänä päivänä tuntui siltä, että räjähdän kappaleiksi, kokeilin jotakin uutta. Astangajoogassa lausutaan harjoituksen alussa mantra, kahdeksan säettä sanskriitin kielellä. Ensimmäisillä joogatunneilla tuntui siltä, etten ikinä opi mantraa ulkoa, mutta sinä kurjana päivänä viime viikolla nappasin kitisevän vauvan syliini, istuin läppärin ääreen, etsin mantran netistä ja aloin opiskella sitä, jotta olisi edes jotain muuta ajateltavaa kuin kaikki se, mitä en jaksanut ajatella. Jo samana päivänä osasin mantran läpikotaisin.

Joka kerta kun tunsin, että hermoni alkoivat kiristyä tai ajatukset kiertää negatiivista kehää, aloin toistaa mantraa mielessäni. Joka kerta se auttoi. Parissa päivässä mantrasta tuli voimauttava myönteisen energian lähde. Olen jopa onnistunut nukahtamaan sen avulla. Ymmärsin vihdoin, mitä tarkoitetaan kielteisten ajatusten kierteen katkaisemisella ja oivalsin, että se on oikeasti mahdollista. Mikä maisema edessä aukeaakaan!

(Myös tuon oivalluksen jälkeen olen viettänyt tyhmiä ärsypäiviä, mutta se on ollut tietoinen valinta. Olen pystynyt sanomaan itselleni, että tänään en halua panna näitä kurjia ajatuksia sivuun vaan ajattelen ne mieluummin loppuun. Olen entistä paremmin erottanut myös, mitkä ajatukset johtuvat silkasta väsymyksestä ja mitkä jostain muusta.)

lauantai 3. syyskuuta 2011

Syöpä joka katosi!

Tämä tarina on kirjoitettava tänne, koska se on minulle ja miehelleni varmasti Se ensimmäinen herätys ajattelemaan asioita laajemmin. En nyt välttämättä tätä kirjoittaessani muista ihan jokaista ykistyiskohtaa, mutta ne tärkeimmät kohdat muistan, enkä niitä hevillä unohda.

Sitä on aiemminkin kuullut tarinoita ihmisistä jotka on parantuneet vakavista sairauksista, myös syövästä, erinäisin luontaisin keinoin. Minä olen nuo tarinat pistänyt omaan "tarinoita, tarinoita"-kategoriaan. Mutta sen jälkeen kun tällainen tapaus tapahtuu lähempänä, totuus iskee ihan eri tavalla.

Rakkaan ystävämme sisko sairastui syöpään joitain vuosia sitten. Häntä hoidettiin erinäisin tavoin, länsimaisen lääketieteen keinot olivat lähes kaikki käytössä. Kaikesta hoidosta huolimatta, sisko sai lopulta kuulla sairastavansa terminaalivaiheen syöpää, mitään ei ollut tehtävissä ja elinaikaa ei paljoa luvattu. Lääkärit lähettivät nuoren naisen kotiin, ja käskivät nauttia jäljellä olevasta ajasta, ja rukoilla.

Tilanne oli tietenkin tytölle ja koko häneen perheelleen painajaismainen, mutta ei lannistava kuitenkaan. Yhteisvoimin he ryhtyivät etsimään tietoa, toivonkipinää ja jotain oljenkortta, jos kuitenkin... Tietoa löytyi, erinäisistä vaihtoehtohoidoista. He kiinnostuivat erityisesti kehon emäs-happotasapainosta, ja sen vaikutuksesta syöpäsolujen selvitymiseen. Ohjeiden ja vinkkien mukaisesti, ryhtyi koko perhe ihan uudelle dieetille, osoittaakseen tukensa. Kaikkien arkeen liityi esim shotillinen vehnänorasmehua.

Joitain kuukausia myöhemmin, lääkärit päättivät tutkia tilanteen, ja kuinka ollakaan - missään ei ollut enää mitään viitteitä syövästä! Ja nyt vuosia myöhemmin, tilanne on sama, elämä jatkuu ja se jatkuu syöpävapaana.

Joka kerta kun tätä ajattelen, tunnen onnea ja voimaantumista. Toivoisin niin kovasti että sana leviäisi, ja lujaa. Tarkoitus ei ole vähätellä lääkäreitä ja heidän tekemäänsä arvokasta työtä, vaan tuoda tietoisuuteen vaihtoehtoja. Sitä haluaisi ajatella että voisi elää maailmassa jossa länismainen lääketiede työskentelee rintarinnan vaihtoehtoisten hoitomuotojen kanssa, toisiaan täydentäen, mutta sen verran on tämä idealisti elämästä oppinut että ei kannata odottaa moisen tapahtuvan ihan lähivuosina..

perjantai 2. syyskuuta 2011

Rokotusasiaa

Nyt tapetilla suurta ahdistusta minussa herättävä asia. Rokotukset. Meidän kohta 10-kuukautinen rakas tyttömme on tähän mennessä saanut kaikki suomalaisen rokotusohjelman mukaiset rokotteet. Itse olen aina ihmetellyt ihmisiä jotka ei anna rokottaa lapsiaan. Kun on kerran näin hieno ja turvallinen systeemi tehty ja tarjolla, miksi vaarantaa oman ja/tai muiden lasten terveys?

No, yllätysyllätys, tämäkään asia ei välttämättä olekaan niin yksinkertainen. Tässä on useampi tänkapå. Ensinnäkin rokotebisneksissä liikkuu huimat rahat. Sen olen tässä kaiken uuden informaation tullessa oppinut, että jos johonkin asiaan liittyy paljon rahaa ja bisnestä, pitää olla varpaillaan. Toiseksi mietityttää rokotteissa käytettävät apu- ja säilöntäaineet (esim elohopea) ja adjuvantit, eli tehoaineet (esim alumiini). Ajatus siitä että antaisin pistää lapseeni elohopeaa (kaiken muun kyseenalaisen lisäksi), on oikeasti kammottava. Näiden lisäksi on moni muu mietinnässä oleva asia joista olen ottanut selvää lukemalla ja dokkareiden kautta. Miten rokotteet liittyvät lisääntyneisiin autoimmuunisairauksiin? Onko rokotteilla rooli lisääntyneissä allergia- ja astamatapauksissa? Liittyykö rokotteet autismin puhkeamiseen? Paljon on tullut aihetta uskoa että näin voi olla. Kuinka hyvä teho rokotteilla on? Olisi ihana ottaa piikki ja tuudittautua ajatukseen turvassa olosta, mutta tähän en enää voi uskoa. Se tässä onkin vaikeaa, ihmiselle joka on aina luottanut hyvään ja ihmisten rehellisyyteen.

Mua on ennen rauhoittanut asiantuntijat, lääkärit ja viralliset tahot. Vaan ei enää. Nyt tuntuu siltä että tässäkin asiassa täytyy kaivaa esiin se maalaisjärki ja kuunnella sisintään, ja luottaa siihen vaikka pelkoa yritetään levittää jatkuvasti. Tämä ote Rokotusinfon sivuilta, koskien sikainfluenssarokoituksia, tukee vahvasti ajatusta siitä että ei saa unohtaa ajatella itse ja kyseenalaistaa, ei edes pelon keskellä!:

Pekka Puska YLE TV1:n A-studiossa 21.10.2009, kun Pandemrix-rokotukset olivat käynnistymässä seuraavana päivänä:

"Kaikissa suhteissa tämä näyttäisi olevan täysin turvallinen rokotus. Meillähän vuosikausia pyöri influenssarokotukset, ja se on hyvin, hyvin turvalliseksi todettu."

Pekka Puska kymmenen kuukautta myöhemmin, 21.8.2010, kun epäiltiin Pandemrix-rokotteiden aiheuttaneen lapsille ja nuorille parantumatonta aivosairautta narkolepsiaa, varmistettu 14 tapausta puolessa vuodessa kun tavallisesti tapauksia havaitaan 3 vuodessa:

"Me emme tienneet kukaan, liittyykö tähän jotakin, me emme vieläkään tiedä, se oli se paras tieto."

"Rokotteen pitkäaikaisvaikutuksia kuten tämä, suurissa väestöissä, ei ollut mitään mahdollisuutta tutkia."

"- Ei mitään pandemiarokotetta ole ehditty tutkia tarpeeksi, sillä väestötason tutkimus vaatii useamman vuoden. Nyt täytyy selvittää, onko tautitapauksilla jokin yhteys rokotteeseen."


Ja tiedämmehän mitä nyt sitten on todettu..

Tällä äidillä on paljon lukemisurakkaa edessä, ja aion lukea niin paljon puolesta ja vastaan mitä vaan löydän, ja sitten yhdessä puolison kanssa päättää miten toimitaan. Meidän silmäterämme vuoksi.

Jos lukijaakin kiinnostaa, suosittelisin lukemaan ainakin tämän: luontaisterapeutti Tuija Kokkosen tekstin aiheesta. Ei siksi että väittäisin tässä olevan se yksi ja ainut totuus, mutta siksi että teksti on mielestäni todella monipuolinen ja ajatuksia herättävä. Ja niin klassinen tieto lisää tuskaa-tilanne!


keskiviikko 31. elokuuta 2011

ruokapiiri

Pari viikkoa sitten perheemme liittyi luomuruokapiiriin. Se on ollut aikeena jo pitkään, ja nyt päästiin viimein sanoista tekoihin. Tänään puoliso kävi noutamassa ensimmäisen tilauksemme, ja täytyy sanoa, että hyvältä näyttää! Tässä saalis:


Munia, iso keräkaali, kilo cashewpähkinöitä, kilo punaisia linssejä, Urtekramin tahinia, kilo banaaneja, kilo omenoita, kilo nektariineja, kurkku, kaksi paprikaa ja kilo porkkanoita. edit: Kuvasta puuttuvat sitruunat, jotka unohtuivat miehen reppuun. Koko setti maksoi 41 euroa.

Pakko myöntää, että aluksi epäilytti ostaa tuoretuotteita joita ei ollut itse nähnyt ja valinnut. Pelkäsin, että pusseista paljastuu rupisia vihanneksia ja madonsyömiä hedelmiä, jotka on haalittu kasaan jostain laatikon pohjalta. Mutta se oli turha pelko; näin hyvälaatuisia luomutuotteita löytää harvoin kaupastakaan. Ja ihan erityisesti tykkään edullisista pähkinöistä, sillä niitä meillä kuluu paljon. Paljon muutakin houkuttelevaa oli valikoimissa, mutta tällä kertaa valitsimme nämä herkut. Tilaamme varmasti toistekin!

Ja hommahan siis toimii niin, että porukalta kerätään tilaukset viikoittain, jokainen täyttää oman sarakkeen tilauslomakkeesta ja maksaa ostokset piirin tilille. Tuotteet ostetaan suoraan tuottajilta ja tukusta ja ostajat noutavat ne sovitusta paikasta. Jokainen jäsen sitoutuu tekemään pari tuntia talkootyötä kauden aikana, ettei kaikki kaadu samojen ihmisten harteille.

Kiinnostuitko? Helsingin luomupiirin Facebook-ryhmä löytyy täältä. Muita ruokapiirejä löydät mm. täältä (listan ajantasaisuudesta ei minulla ole tietoa).

torstai 25. elokuuta 2011

Raakaa kokeilua

Viime sunnuntain ravintolapäivänä halusin ehdottomasti päästä jotain yhden päivän raflaa kokeilemaan. Olikin suhteellisen helppo valita "Raaka baari", eli Elävän Ravinnon Yhdistyksen tarjoamat tuotokset. Mikäs sen parempaa kun uuden tuttavuuden maistelu osaajien tekemänä.

Ja olihan niitä innokkaita muitakin, jonoa riitti. Odotus palkittiin kun mies kantoi ulos sylillisen ruokaa. Ekana oli pizzaa, eli kräkkeripaloja joiden päällä oli cashewjuustoa, tuoretomaattikastikketta, marinoituja minitomaatteja, kesäkurpitsaa ja karamelisoituja minisipuleita. Snackina oli (taivaallisia!!) juures- ja vihannessipsejä, ja jälkkärinä oli raakasuklaasta tehtyjä browneja ja Chai patukka. Juoma tietenkin ihanaa tuorepuristettua mehua. Makea puoli jäi ok tasolle mun tarkalla makeisskaalalla, mutta pizza ja varsinkin noi sipsit teki todellisen vaikutuksen.

Tässä tyylikkäästi katukivetykselle katettu herkullinen raakalounas:

keskiviikko 24. elokuuta 2011

leivästä

Lopetin leivän syömisen kesäkuussa. Se oli mahavaivojen takia lopulta aika helppo päätös, vaikka rakastankin leipää aivan mahdottomasti. Olen joskus aikaisemminkin elänyt ilman leipää, joten tiesin että siitä on mahdollista selvitä hengissä. Silloin tosin korvasin leivän riisikakuilla, mikä ei varsinaisesti ollut kovin fiksua - ne olivat pahanmakuista, turhanpäiväistä hiilarihöttöä joka ei edes vienyt nälkää. Nyt en ole riisikakkuja syönyt enkä niitä kaipaa. Leipää sen sijaan kaipaan.

Ruisleipää en ole syönyt vuosikausiin, sillä se on jostain syystä minulle täysin sopimatonta. Olen saanut siitä vatsavaivojen lisäksi ihottumaa, hiivaa ja närästystä, riippumatta siitä onko leipä kohotettu hiivalla vai juurella. Ainoastaan Ryvitan ruisnäkkäriä kroppani on sietänyt joten kuten. Kerran vuodessa tai parissa kuitenkin iskee niin valtava kunnon ruisleivän himo, että yleensä kuuntelen sitä. Niinpä viime lauantain reissulla Kannelmäen Prisman Eat & Joy Maatilatorille oli yksi päämäärä: ostaa täysrukiista luomuleipää.

Koska en missään tapauksessa olisi saanut kokonaista limppua tuhottua puolison kanssa kaksin, tuntui 7 euron hinta sellaisesta todellakin kohtuuttomalta. Onneksi valikoimiin kuului tarkoituksiini juuri sopiva vaihtoehto: pieni ruispatonki, jonka hinta oli alle kolmen euron. Sen kaveriksi ostettiin vielä Juustoportin luomukirnuvoita ja leikkeletiskistä luomumeetvurstia. Kyllä kelpasi nautiskella!

Valitettavasti rukiin himo ei ollut tällä tyydytetty, joten olen eilen ja tänään syönyt vähän lisää ruisleipää... ja sen huomaa olossa. Vatsa on pinkeä pallo, ilmaa liikkuu melko runsaasti ja koko ajan on vähän tahmea olo. Lisäksi kuopus, jota edelleen imetän, on piereskellyt tavallista enemmän. (Pienempänä täysimetyksellä ollessaan hän sai syömistäni gluteeniviljoista niin pahat refluksioireet, että olin keväälläkin jonkin aikaa viljattomalla ruokavaliolla sen vuoksi. Kaurapuuron antamisen lopetimme, kun tajusimme jokaöisten kivuliaiden ilmavaivojen johtuvan siitä. Nykyään hän syö tattaripuuroa, joka ei aiheuta oireita.)

Ehkä nyt ei tarvitse maistella tätä herkkua ennen ensi vuotta!

liikettä lanteisiin

Kävin viime keväänä Töölön Kisahallilla Tribal Fusion -vatsatanssin viiden kerran alkeiskurssin, jonka veti ystäväni Laura. Täksi syksyksi on luvassa lisää kivaa, sillä Laura pitää uuden kurssin samassa paikassa; tällä kertaa kahden tunnin sessioita on tulossa kokonaista seitsemän. Mukaan mahtuvat niin alkeis- kuin jatkotasonkin tanssijat. Lauran blogissa lisätietoa kurssista. Suosittelen lämpimästi - meininki on rento ja opettaja huipputyyppi!

Olen teini-ikäisestä asti tiennyt, että joskus vielä haluan harrastaa vatsatanssia. Sama juttu kuin joogan kanssa: sen vain tiesi, että siitä tykkää, vaikkei ollut edes kokeillut. Monistakin syistä en ole aikaisemmin päässyt harrastusta aloittamaan, vaikka melkein joka syksy olenkin selannut itämaista tanssia tarjoavien koulujen sivut läpi. Mistään fuusiotribaalista en ollut kuullutkaan, ennen kuin Laura alkoi opettaa sitä, mutta kun perehdyin aiheeseen, totesin että tämän on oltava Se Juttu.

Fuusiotribaali on modernista American Tribal Style -vatsatanssista kehittynyt tyylilaji, joka yhdistelee mm. modernia ja klassista vatsatanssia, flamencoa, kansantansseja sekä breakdancea ja muita katutansseja. Musiikki voi olla esimerkiksi itämaista, balkanilaista, intialaista, triphopia, rockia - mitä ikinä mieleen juolahtaakin. Tanssijat pukeutuvat näyttävästi, tyypillisesti asuun kuuluu ainakin upea hiuskoriste ja paljon koruja, vaatetuksena voi olla koristeellinen yläosa ja housut tai hulmuhelmat. Visuaalisuus on olennainen osa tanssiesitystä ja siihen panostetaan paljon.

Oma tanssitaustani on olematon, enkä vielä edes haaveile upeista esiintymisasuista. Viime kurssin alussa olin jäykkä kuin rautakanki: en ollut harrastanut vuoteen mitään liikuntaa hankalan raskauden ja vauva-ajan väsymyksen vuoksi ja selkäni oli hajalla vauvan kantamisesta ja tiheistä yöimetyksistä. Ensimmäisillä tunneilla en saanut rintakehää liikkumaan juuri ollenkaan eikä lantionkaan liike kovin sujuvaa ollut. Jossain neljännen ja viidennen kerran vaiheilla tapahtui kuitenkin ihme: sekä rintakehä että ikuisuusjumissa ollut alaselkä alkoivat viimein toimia omillaan, tanssiasento muuttui luontevaksi ja muutama kivulias lihasjumitus katosi kokonaan. Harmillista, että juuri siinä vaiheessa kurssi loppui - kotona omin päin treenaaminen ei ole onnistunut, kun muuvssit eivät ole vielä niin hyvin hallussa että harjoittelu sujuisi ilman opettajaa. Onneksi syyskuussa pääsee taas tanssimaan!

Miltä se Tribal Fusion sitten näyttää? No tsekkaapa vaikka nämä:









lauantai 20. elokuuta 2011

Chocolate my love

Ostin eilen Amerikan pastilleja, joita joskus kulutin hurjaa tahtia. Pistelin pastilleja lounaan jälkeen poskeeni, samalla kun katselin tytärtäni joka onnessaan viskoi hunajamelonia pitkin parketteja. Käänsin sitten hetkeksi katseeni edessä olevaan herkkupussiini, ja tiesinhän minä, it´s not gonna be pretty! Mutta siinä vaiheessa kun pääsin yhdeksänteen e:hen, nielaisin, ja heitin loput pastillit menemään. Siis minä heitin suklaata roskiin.

No hätä ei ole tämän näköinen, onhan sitä suklaata myös vähäisellä määrällä e:tä, ja myös ilman. Uusi suosikki on tämä Conscious-patukka:

Ihan "peruspatukoita" olen syönyt himpun vähemmän, ja ostanut mielummin esim reilun kaupan tummaa suklaata, jota löytyy useampaa sorttia. Ja terveellisyyden tai vähemmän epäterveellisyyden lisäksi, tummaa ei pysty syömään hirveästi kerrallaan (en edes minä!), eli suklaahimo talttuu helpommin. Tämä on esim. päässyt pari kertaa ostoskassiin:


Kun taas tämä oli pettymys minttusuklaata rakastavalle (joka on tosin totutettu teolliseen minttumössöön..):



Lähikaupastamme saa Valrhonan suklaata, jonka valikoimia olen jo aika mukavasti testaillut. Mitä ainesluetteloon tulee, löytyy sekä paremmalta että huonommalta näyttävää. Tämä luomu suklaa näytti hyvältä paperilla, mutta oli mulle aivan liian kitkerää tavaraa (miehelle näköjään ei kun puolet on kadonnut):


Muuten löytyy kyllä kaikenlaista herkullista heiltäkin! (Ja löytyy muuten Kämpistä kahvila myös jossa herkkujen lisäksi olen aina saanut erinomaista palvelua)

Välillä taas on pakko saada maitosuklaata, vaikka nykyään konvehtitiskillä tumma on kova sana. Eilen maistoin Stockmannin käsintehtyä maitosuklaata jonka ainesluettelo oli ok, ja hyvin upposi. Silti huomaan että makunystyräni edelleen on kovasti Fazer-kannalla tässä maitosuklaa-asiassa.

Ja tämä kansa rakastaa jäätelöä, minä mukaanlukien. Meillä ei ole pitkiin aikoihin ollut enää näitä peruslitroja, mies tuomitsi ne tehdaslitkuiksi ajat sitten, ja mä en ole hirveästi pistänyt hanttiin että hän mielummin roudaa kotiin muita sortteja. Ben & Jerry´s on tietenkin klassikko, Chocolate Fudge Brownie varsinkin, joka nytkin huuta mun nimeä pakastimen alimmasta laatikosta. Mieluiten syödään Mövenpickin jätskejä, Swiss Chocolate lempivarianttina näistä:


Maku on taivaallisen suklainen, ja jäätelö ei sisällä lisä- eikä säilöntäaineita.

Summa summarum, suklaata uppoaa uskolliseen tahtiin edelleen, enkä usko että se tosiasia on muuksi muuttumassa =D


perjantai 19. elokuuta 2011

Suomi syö

Seisoskelin tänään ruokakaupan kassajonossa ja seurailin mitä edessä oleva parikymppinen tyttö iski hihnalle. Pari litraa rasvatonta maitoa, iso pullollinen juoksevaa margariinia, kalkkunaleikkelettä, kevytruokakermaa, vähärasvaista juustoa ja yksi patukka suklaata. Itselläni, näin light-tuotteiden intohimoisena vastustajana, tuli jotenkin vaikea olo.

Sinänsä ei ole mikään ihme että lighti kelpaa. Muistelen kun ensimäisen elämänmuutokseni kynnyksellä, seisoin K-Marketin maitotuotehyllyillä tovin, ja mietin mitä jogurttia ostan töihin välipalaksi. No valikoima oli tietenkin aikamoinen. On merkkejä, on makuja. Ja sitten on "vain 0,2g rasvaa" tai "täyttä tavaraa". No siinä seisoskellessa mietin että periaatteessa en tykkää kevyttuotteista, mutta onhan siinä hirveän paljon vähemmän kaloreita. Onko se ratkaisu näin helppo? Joka tuutista kuulee että suosi kevyttä, ja pelotellaan lihomisella joka johtaa kaikenlaisiin terveysongelmiin. Puhumattakaan siitä miten tarkkoja ihmiset on linjoistaan. Valitse kevyttä!

Ymmärrän siis hyvin niitä jotka kevyttuotteeseen päätyvät, tai no tavallaan ymmärrän hyvin. Kun yhdistetään edellä mainittu usein suositeltu linja, ja se konkreettinen luku kaloreissa, kun vertaat Pepsi ja Pepsi Max pulloa, niin ratkaisu tuntuu varmastikin helpolta. Ehkä jopa suoraan sanottuna hämmentävältä että kukaan ikinä ottaisi sitä "kaloripommia". Se mitä omat tuttavat ovat kevyttuotteiden ja keinomakeutusaineiden käytöstä sanoneet, on lähinnä tasolla "ei niissä ole mitään pahaa, ei niitä silloin saisi myydä". Jossain vaiheessa kirjoitan vielä enemmän aspartaamista, niin vastenmielisiä asioita olen taas siitä aineesta lukenut ja kuullut.

Kaikki vaan tuntuu niin nurinkuriselta. Ihmiset haluaa pitää huolta itsestään, ja keinot on syödä mahdollisimman prosessoitua ja lisäaineilla höystettyä ruokaa, mutta kun se on kevyttä? Voita ja kermaa kauhistellaan, ja ostetaan kevytleikkeleitä, nitriittipommeja? Lapsille juotetaan kouluissa rasvatonta maitoa mutta kaadetaan ruokaan iloisesti natriumglutamaattia (tähän tosin taisi vihdoinkin tulla muutos?)? Nurinkurista kyllä, niin nurinkurista että tuntuu vähän uuvuttavalta edes ajatella asiaa. Suurin osa kun tyytyy juuri siihen "ei sitä saisi myydä jos se haitallista olisi". Huoh.

torstai 18. elokuuta 2011

pöpöjä ja patukoita

Meillä sairastetaan. Kuopuksella on korvatulehdus ja miehellä flunssa. Esikoinen on onneksi tällä hetkellä isänsä luona joten hyvällä tuurilla hän säästyy taudilta. Itse tietysti jännitän, onko kahden kuukauden smoothie- ja vitamiinikuuri lisännyt omaa vastustuskykyäni niin että pysyn terveenä. Toivotaan niin!

Kymmenkuiselle kuopukselle aloitettiin eilen antibioottikuuri, joka on jo toinen laatuaan hänen elämässään. Isoveli alkoi sairastella vasta kaksivuotiaana, joten tämä tuntuu todella aikaiselta ja aika kohtuuttomalta. Haluaisin pitää molemmat lapset niin terveinä ja vahvoina, ettei näitä kuureja tarvittaisi lainkaan, mutta nähtävästi molempien ruokavaliossa on vielä paljon korjattavaa. Olen myös harmissani siitä, etten aiemmin tajunnut kuopuksen olevan sairastumassa - tautia olisi voitu yrittää parantaa lempeämmin konstein ennen lääkekuurin aloittamista, mutta tuossa akuuttivaiheessa ei oikein tuntunut enää järkevältä lykätä lääkitsemistä. Vinkkejä lasten vastustuskyvyn kasvattamiseksi otetaan vastaan kommenttilaatikossa!

Itse olen ollut nyt kaksi kuukautta melko erilaisella ruokavaliolla aikaisempaan elämääni verrattuna. Gluteeniviljat ja kaura ovat jääneet pois lähes kokonaan (satunnaisia ruisnäkkäreitä lukuun ottamatta) ja niinpä vatsakaan ei enää ole ollut niin turvoksissa kuin aiemmin. Pari päivää sitten tein miehelle synttärilahjaksi myslipatukoita, joita olen nyt tullut itsekin syöneeksi (mitäs ovat niin hyviä...) ja niiden sisältämä kaura on laittanut mahan taas pullottamaan pitkästä aikaa. Myös niinä päivinä, kun ruisnäkkäriä on kulunut enemmän, vatsan toiminta hidastuu selvästi.

Aamut olen aloittanut vihersmoothiella muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta - ja niinä poikkeuspäivinä eron huomaa kyllä, kun olo on hidas ja tahmea ja koko ajan tekee mieli napostella. Nyt olisi tarkoitus lisätä päivään toinenkin smoothie johonkin kohtaan.

Ruokailu on muuttunut koko ajan kasvispainotteisemmaksi. Syömme lihaa tai kalaa edelleen kolmena-neljänä päivänä viikossa, mutta vain yhdellä aterialla. Kun en enää syö leipää, ei leivänpäällisiäkään kulu. Ainoastaan silloin, jos jääkaapissa on meetvurstipaketti, tulee käytyä närppimässä sieltä maistiaisia kun suolan ja rasvan himo yllättää. Siihen tarpeeseen olisi hyvä löytää toinenkin vaihtoehto...

Sokeria syön nykyään enää noin kerran viikossa. Irtokarkkipussi kuuluu vielä lauantaihini, siitä ei ole päästy mihinkään. Askel parempaan on kuitenkin otettu: ennen meillä oli tapana herkutella makealla joka ilta. Nykyään arkiherkuttelussa käytetään parempia aineita, ja jos sokeria johonkin tarvitaan, se on palmusokeria.

Ravintolisistä ja superfoodeista käytössä ovat maca, lucuma, D-vitamiini (125 mikrogrammaa), B-vitamiini, sinkki, kalaöljy, maitohappobakteerit sekä uusimpana MSM-jauhe, jota olen nyt syönyt pari viikkoa (1 tl aamuin illoin). Aluksi MSM laittoi vain vatsan sekaisin, mutta se meni ohi parissa päivässä. Viikon käytön ja pari päivää annoksen noston jälkeen minua viime aikoina piinanneet selkäkivut olivat kadonneet - en tiedä, oliko tämä sattumaa vai MSM:n ansiota, mutta sen tiedän kokemuksesta, etteivät ne yleensä ihan noin vain katoa. Olen nyt päässyt taipumaan jooga-asanoissa syvempiin venytyksiin kuin koskaan aikaisemmin ja saanut mm. eteentaivutuksessa pään polviin, minkä aina ajattelin olevan mahdotonta minulle!

Kaiken kaikkiaan nykyään on kevyempi ja soljuvampi olo ja viihdyn kehossani paremmin. Ruoansulatus on nopeutunut eikä vatsaa tule ajateltua enää kovin paljon, se on niin huomaamaton. Ihokin näyttää paremmalta. Jännityksellä odotan seuraavia kuukautisia, sillä niiden aikaan olen tavallisesti turvoksissa, ärtynyt ja vatsavaivainen - saa nähdä, onko tällä kertaa mikään toisin, kun käytössä on maca ja MSM.

Jaa niin ne myslipatukat - no, niihin tuli

  • vajaa litra luomukaurahiutaleita
  • pähkinäsekoituspussi
  • pussi pekaanipähkinöitä
  • seesaminsiemeniä
  • auringonkukansiemeniä
Rouhi pähkinät, paahda hiutaleita, siemeniä ja pähkinöitä uunissa 160 asteessa hetki.
  • kookoshiutaleita
  • kaakaonibsejä
Lisää seokseen.
  • voita (150-200 g lienee sopiva määrä)
  • luomumaapähkinävoita (n. 100 g)
  • hunajaa (maun mukaan)
  • palmusokeria (tai ruokosokeria tai fariinisokeria - noin 1½ desiä)
  • vaniljajauhetta
  • carob-jauhetta
Sulata kattilassa voi, maapähkinävoi, sokeri ja hunaja, mausta vaniljalla ja carobilla (tuota seosta voisi lusikoida sellaisenaan suuhunsa, nam...). Sekoita kaikki ainekset ja taputtele tiiviisti uunipannulle leivinpaperin päälle. Paista 150 - 160 asteessa kunnes väri on kauniin kullanruskea (20-30 min). Nosta leivinpaperin avulla jäähtymään. Leikkaa paloiksi ja nauti!

Itse laitoin liian vähän sokeria, joten patukat jäivät aika pehmeiksi ja mureneviksi. Säilytämme niitä jääkaapissa tästä syystä.

sellerismoothie I

Eilen Alepassa rohkaisin mieleni ja nappasin ostoskoriin pussillisen varsiselleriä. Tänä aamuna sitten kohtasin tuon vanhan viholliseni blenderin äärellä. Lopputulos: yllättävän jees, olen juonut tätä herkkua jo kaksi isoa lasillista ja tulen kokeilemaan toisiakin variaatioita ihan taatusti. Selleri maistuu juomassa, mutta ei ollenkaan huonolla tavalla. Kitkeryys ja muut huonot ominaisuudet peittyvät hedelmien ja marjojen alle.

Seuraavia aineksia käytin tänään (näistä tuli yhteensä vajaa litra):

  • 2 sellerinvartta
  • 2 luomukiiviä
  • 1 appelsiini
  • n. 1 dl mustaherukkaa suoraan pakkasesta
  • 2 nippua basilikaa
  • 1 omena
  • loraus luomuappelsiinimehua
  • vettä
  • 1 tl macaa
  • 1 tl lucumaa

Kuvaa ei ole, mutta samalta se näyttää kuin smoothiet aina...

maanantai 15. elokuuta 2011

infoähky

Olen tänään ja eilen taas lueskellut kiinnostavia blogeja, mm. Raikaswebiä. Löysin blogin uudelleen vasta nyt - joskus aikaisemmin törmäsin siihen etsiessäni kalaöljysuosituksia - ja siitä tulikin heti suosikkini. Tietoa, intoa ja maanläheistä asennetta - tykkään! Erityisesti pidän yllättäen siitä, että blogin kirjoittaja ei asu Helsingissä vaan ilmeisesti Outokummussa (sinne muutti juuri oma äitini, joten minulla on paikkaan jo jonkinlainen tunneside!). Joskus minua häiritsee joidenkin seuraamieni blogien ja palstojen Helsinki-keskeisyys, vaikka itsekin Helsingissä asun.

Olen lueskellut Jarkon tekstejä nyt pidemmältä ajalta ja reaktio on ristiriitainen (sama tunne tulee usein esimerkiksi Kemikaalicocktailia lukiessani): toisaalta tällä hetkellä on päällimmäisenä tunne siitä, että tieto totisesti lisää tuskaa (miten voin ikinä pystyä muuttamaan kaiken sen, mikä on muutoksen tarpeessa!?), toisaalta on helpottunut ja toiveikas fiilis. Minua mietityttävistä asioista on joku toinen ottanut selvää ja kirjoittanut niistä helppotajuisesti ja rohkaisevasti, ymmärrän että voin itse vaikuttaa miltei kaikkeen ja että vaihtoehtoja on. Enkä ole ainoa, joka haluaa muutosta, vaan meitä on paljon!

Paremman elämän alkumetreillä on vaikeaa hahmottaa, mihin olisi tärkeintä keskittyä. Tuntuu siltä että koko elämä pitäisi laittaa uusiksi, mutta sitä ei tietenkään voi tehdä kerralla. On paljon rajoittavia tekijöitä: raha, aika, olosuhteet, ihmiset ympärillä, oma motivaatio ja kapasiteetti. Mistä aloittaa, kun kaikessa olisi korjattavaa? Tehdäkö isompia investointeja (kuten vaikkapa vedensuodatin, ilmanpuhdistin tai huippulaadukas blenderi), ostaako kaappi täyteen superfoodeja vai sijoittaako mieluummin luomuruokaan? Entä ruoanlaittoastiaston päivitys muovista parempiin materiaaleihin, kenellä siihen muka on varaa? Ja mitä sille muoviroskalle sitten pitäisi tehdä..? Entä missä välissä ehtisi mustikkaan, puolukkaan, luonnonlähdettä etsimään ja villivihanneksia keräämään - ja mistä sitä tietää, mitä ylipäätään uskaltaa kerätä? Missä sitten säilyttää luomuruokapiiristä tilatut juurekset, kun jääkaappi jo pullistelee lähdevettä eikä kerrostalossa ole kellaria? Ja miten markkinoida elämänmuutos kolmasluokkalaiselle, joka elää leivällä ja sokerilla?

Entä sitten ne jo tehdyt muutokset - maito ja liha on vaihdettu luomuun ja korvattu osin pähkinöillä ja siemenillä, mutta sekään ei riitä, sillä luomumaitotuotteetkin homogenoidaan eikä niitä oikeastaan kannattaisi käyttää ollenkaan, syövän siitä luomulihastakin saa ja irtomyynnistä ostetut luomupähkinätkin ovat jo valmiiksi härskiintyneitä. Kasvikset menevät pilalle kuumennettaessa eikä hedelmiä pitäisi hiivaongelmaisen syödä ollenkaan - mutta miten sen vihersmoothien sitten saa alas? Mitä ihmettä tänään söisin? Ja eikö elämästä pitäisi nauttiakin eikä stressata näin paljon?

Kyllä, minulla on taipumus hamuta liikaa kerralla. Sitten vajoan toivottomuuteen, kun mikään ei riitä, etenkään jaksaminen! Silloin on hyvä hengittää pari kertaa syvään ja todeta, että aika pitkä matka on jo tultu lähtöpisteestä. Kaksi vuotta sitten käsitykseni terveellisestä syömisestä oli ihan toinen kuin tänään ja olin terveyskeskuksen vakioasiakas ja ahkera lääkkeiden kuluttaja. Nyt minulla on tietoa paljon, mutta konkreettiset muutokset seuraavat aina vähän jäljessä. Kypsyttelyähän ne vaativat! Tärkeintä on pitää yllä aito innostus ja hyvä fiilis, sillä ilman niitä ei saa aikaiseksi mitään pysyvää.

Siksi yritän tästä lähtien pysytellä kohtuudessa ja keskittyä vain muutamaan asiaan kerrallaan. Ja ehkä nauttia Jarkon, Nooran ja muidenkin hienoja blogeja vähän pienempinä annoksina. ;)

lauantai 13. elokuuta 2011

sohvaperuna itää

Osallistuin viime vuonna Riina Verhon järjestämälle Voimaa ravinnosta -raakaravintokurssille. Kirjoitin kokemuksestani artikkelin, jonka voit lukea täältä!

perjantai 12. elokuuta 2011

Lakumaku

Mä olen hurahtanut lakritsiin, aivan täysin. En tiedä tasan milloin ja miksi, mutta sitä on saatava, ja usein. Tänään vaunutellessa mietiskelin että ehkä raskausajan rajoitukset salmiakin ja lakristin syönnissä on pistänyt mut nyt hamstraamaan tätä herkkua. Otti ilmeisesti koville ne max 50g päivässä 9 kuukauden ajan =D Outoa kylläkin tätä lakuhimoa ei ennen raskautta oikeastaan ollut olemassakaan.

Ehdoton suosikkini on Kouvolan lakritsi, ja Panda on hyvä kakkonen. Eilen sitten bongasin että tarjolla olisi myös Pandan "Natural" lakua, ja lähetin heti illalla miehen lakuostoksille. Kaksi sorttia kotiutui:


Ja mikä lakritsionni! Pandan tavallisessa lakritsissa on nämä 7 ainesta: Siirappi, vehnäjauho, glukoosi-fruktoosisiirappi, lakritsiuute, melassi, väri (lääkehiili), aromi (anisöljy). Näissä Natural-versioissa taas on 4 ainesosaa ja ei mitään lisä-/säilöntäaineita. Yrttiversioissa anisöljyn sijasta yrttiuutetta. Molemmat luonnollisia aromeja.

Maku oli yllättävän hyvä! "Peruslaku" on hyvinkin lähellä sitä tavallista Pandaa, ja yrttilaku taas on ihanan raikas. Löytyi siis edes vähän terveellisempi tapa herkutella! Wuhuuuu! Seuraavaksi voisin kokeilla vaikka kauraleselakritsia, mutta siihen suhtaudun skeptisesti, kuullostaa Tosi Terveelliseltä =D

päivän smoothie

Tällä kertaa viskoin blenderiin kourallisen mustikoita, muutaman mansikan, omenan, nektariinin, avokadon, puoli nippua romainesalaattia, puoli nippua herneenversoja, puoli nippua basilikaa, kourallisen kuorittuja hampunsiemeniä, hunajaa, macaa ja lucumaa teelusikallisen kutakin sekä sopivasti vettä. Nirso esikoinen hörppäsi lasinsa tyhjäksi, harmitteli ettei herkkua ollut enempää ja kysyi, voitaisiinko tehdä samaa toistekin.

Valitettavasti kuvaa ei ole, mutta kuvitelkaa kauniin violetti pirtelö. Ja kokeilkaa itse!

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Light no more

Olipa hieno uutinen tänään iltapäivälehtien lööpeissä!
Iltalehden mukaan lihan, luomun ja täysmaidon kulutus on lisääntynyt ja kuluttajat ovat siirtyneet rasvan "pelkäämisestä" hiilareiden välttelemiseen. Meijerituotteista voi kasvattaa suosiota, ja samalla jalostetummat tuotteet menettävät vastaavasti suosiotaan, sanoo Iltalehti.

Hyvä Suomi!

Kuitenkin kun jutun lukee loppuun asti, teksti kertoo että eineksiä ja valmisruokia myydään edelleen samaan malliin kuin ennenkin. Lisää hurahduksia kehiin! ;)

tiistai 9. elokuuta 2011

smoothie time!


Monen muun terveellisemmästä elämästä kiinnostuneen tavoin olen hurahtanut vihersmoothieihin (eli voimajuomiin, niin kuin yritän skeptistä esikoista harhauttaa). Koska näitä juomia nauttivat meillä myös lapset, olen pitänyt sekoitukset melko hedelmäpitoisina, mutta aina jotain vihreää on mukana kuitenkin. Monta hittireseptiä on keksitty, vaikka hutejakin on tullut vähintään yhtä monta.

Ehdoton suosikkini on mansikka-salaatti-basilika-avokado-limesmoothie, jonka makeutan joko nektariinilla, kiivillä tai ananaksella. Banaani sopisi siihen myös loistavasti, mutta oma vatsani ei kestä sitä kovin hyvin - lapset kyllä tykkäävät. Basilikaa menee tuohon kokonainen nippu ja joskus laitan myös nipun persiljaa. Niin hyvää! Tuoreiden ainesten lisäksi hujautan omaan annokseeni macaa, lucumaa ja joskus vehnänorasjauhetta. Usein myös kookosöljyä, hunajaa, hampunsiemenrouhetta...

Mustikalla saa hyvin harhautettua lapset juomaan vihersmoothieita, sillä mustikka peittää epäilyttävän värin. Varsinkin vihreiden vihannesten ja punaisten marjojen sekoitus on väriltään sellaista liejua että harva napero haluaa vapaaehtoisesti sitä maistaa. Mustikka, banaani, luomuhunaja ja vaihteleva valikoima vihreitä ovat pomminvarma yhdistelmä. Avokado tuo smoothieen ihanaa kermaisuutta.

Minulle vihersmoothie on helppo keino saada syötyä enemmän vihreitä. Salaattia syön joka päivä, mutta en mitenkään saa syötyä sitä sellaisia määriä kuin oikeasti olisi tarpeen. Varsinkin tummemman vihreät lehtivihannekset jäävät helposti kokonaan väliin, jos en sotke niitä smoothieihin. Tänä kesänä olen heitellyt blenderiin perusruukkusalaattien lisäksi mm. nokkosta, lehtikaalia, porkkanan naatteja, pinaattia, versoja, rucolaa ja erilaisia yrttejä. Viherjauheet ovat toinen hyvä keino lisätä lehtivihreää smoothieihin, mutta tietenkään kuivatut jauheet eivät vastaa tuoreita vihanneksia.

Seuraavaksi haluaisin rohkaistua kokeilemaan sellerismoothieta. Olen kuullut niin monen entisen sellerinvihaajan kokeneen valaistumisen sellaisen äärellä, että väkisinkin alkaa kiinnostaa! Olen siis niitä ihmisiä, joille selleri ei uppoa, ei millään (samoin on tuoreen korianterin laita), mutta voisiko minusta tulla käännynnäinen?

Trafiikkia keittiössä

Meillä on viime aikoina käyty ahkerasti keittiön kaappeja läpi, ja tavaraa on sekä tulossa että menossa, enemmän kuitenkin menossa. Tilaa ei hirveästi ole, ja se on ollut yksi syy pieneen karsimisurakkaan. Suurempi syy on kuitenkin tämä rakas hurahdus.

Kaikki mitä tähän mennessä olemme nähneet ja lukeneet, puoltaa ajatusta että elintarvikkeiden säilytys, ja varsinkin lämmitys, muoviastioissa on asia jota haluamme yrittää välttää. Lapsemme on saanut maitonsa BPA-vapaasta tuttipullosta ne muutamat kerrat kun olen ollut poissa kotoa, lasista tuttipulloa kun ei ikävä kyllä enää hyväksynyt käyttämään kun oli tuohon ensimäiseen tottunut. Kemikaalicocktail-blogissa on hyvä tietoisku aiheesta.

Viikko sitten mies pakkasi laatikkoon leivänpaahtimen, vedenkeittimen ja monitoimikoneen, jotka kaikki menevät veljelleni kun tämä piakkoin muuttaa omaan asuntoon. Ne veivät lähinnä tilaa, varsinkin kun talossa on jo yksi erittäin hyvä blenderi ja leipää ei paahdeta. Minä olen ainoa joka syö leipää, ja sekin on sitä ihanaa lisä- ja säilöntäaineetonta ja vielä hiivatonta ruislimppua, ja se on parhaimmillaan ihan sellaisenaan! Mies taas päätti, että sen sijaan että kuumentaa vettä muovisessa kannussa koko ajan, ryhtyy lämmittämään vetensä perinteisesti levyllä. Keraaminen liesi suorittaa tuon tehtävän vielä melko nopeasti. Ja jos se jossain vaiheessa tuntuu liian hitaalta tms (tai mä tarvitsen häälahjaidean =D) on saatavilla myös metallisia vedenkeittimiä.

Seuraavaksi katseet kääntyivät mikroa kohti. Pääasiallinen käyttö on vauvanruokien lämmittäminen, ja joskus olen jotain omiakin siinä lämmittänyt. Tuumasimme että vesihauteessa nuo lapsenkin ruoat saa lämmitettyä ja puuro tietenkin pyöräytetään helposti kattilassa. Näillä näkymin siis mikro on myös lähdössä.

Muoviset säilytysastiat ja lastat meni jakoon jo jonkun aikaa sitten, niitä otti moni ystävä innolla vastaan. Nyt pääosassa välineissä on puu ja metalli. Astioissa taas lasi ja keraamiset astiat on kovassa käytössä, ja niitä onkin iso kasa, joten mitään uutta ei ole tarvinnut hankkia. Muoviset juomapullot lähti myös sen siliän tien, ja tilalle hankittiin Stockan alennuksista kuin tilauksesta löydetyt Siggin alumiiniset juomapullot.


Kivennäisvettä meillä juodaan melko paljon, ja kun siihen on mahdollisuus, ostetaan Pellegrinoa, Perrieriä ja muita lasipullossa saatavilla olevia tuotteita. Nyt kun vielä saisi jotain ihanaa kotimaista kivennäisvettä lasipullossa niin ai että!

Mehustin on tilattu, ja mies odottaa malttamattomana sen saapumista. On tää aikamoista, yleensä noi fiilistelyt on liittyneet johonkin poikien paintballviikonloppuun, tai hienojen autojen katseluun, ja nyt se on intopiukeena tuoremehuista. Mut on yllätetty!

lauantai 6. elokuuta 2011

Slurp!

Kävin tutustumassa minkan linkittämiin blogeihin, ja Appelsiineja Hunajaa-blogista löytyi herkkuresepti joka meni heti kokeiluun. Mies innostui heti kun kuuli ainesluettelon, manteleita, kookosta, maapähkinävoita, carobjauhetta, luomuruokosokeria ja luomukaakaota. Juuri oltiin ostettu paketillinen täyttä tavaraa olevaa maapähkinävoita. Mies ryhtyi heti taikomaan tätä terveellisempää herkkua, ja hetkessä oli valmista! Tokalla kierroksella korvasi ruokosokerin agavesiirapilla.

Ulkonäöltään nämä herkut on vähän eri maailmasta kun alkuperäisen nätit kukat, mutta maku superb.


Resepti löytyy tämän linkin takaa:

http://appelsiinejahunajaa.blogspot.com/2011/06/superhyvat-carobnamit-ja-siemenarvonta.html

kosmetiikkasuosikit

Minulla on ongelmaiho. Olen atoopikko ja monien atoopikkojen tapaan allerginen iholla elävälle Malassezia furfur -hiivasienelle. Lisäksi ihoni on tyypillinen pintakuiva sekaiho, tukkeutuu helposti ja on pahimmillaan yhtaikaa rasvainen ja hilseilevän kuiva. Ajoittain kärsin myös ruusufinnistä.

Kuten kuvitella saattaa, oikeanlaisten hoitotuotteiden löytäminen on haastavaa. Olin joitakin vuosia melko tyytyväinen Biothermin asiakas, mutta päätettyäni siirtyä asteittain kokonaan luonnonkosmetiikkaan olen joutunut aloittamaan täydellisten tuotteiden metsästyksen alusta. Ryhdyin tähän epäileväisenä, sillä aiemmat kokemukseni luonnonkosmetiikasta olivat olleet todella huonoja. Kokeilemani luonnonkosmetiikkatuotteet olivat voimakkaan ja tunkkaisen hajuisia ja alkoholipitoisia ja saivat ihon kutisemaan entistä pahemmin. Tällä uudella kierroksella olen kuitenkin onnistunut löytämään loistavia tuotteita, joita käyttäessäni iho voi paremmin kuin koskaan!

Tässä muutamia suosikkejani:


suolasaippua

Olen viime syksystä asti pessyt kasvojani Jalokivigalleriasta ostetulla suolasaippualla, joka ei nimestään huolimatta sisällä saippuaa vaan on tiiviiksi kimpaleeksi puristettua Himalajan vuorisuolaa. Suola levitetään käsin kostealle iholle, annetaan vaikuttaa ja pestään pois. Joskus annan suolan vaikuttaa yön yli, joskus vain suihkun ajan. Iho tulee pehmeäksi enkä suolakäsittelyn jälkeen tarvitse lainkaan kosteusvoidetta! Suolasaippuan rinnalla ei myöskään tarvitse käyttää erillistä kuorintavoidetta.

Meikkiä suolasaippua ei poista, joten jos olen meikannut, poistan meikin ensin puhdistusvaahdolla ja hieron suolan iholle vasta sen jälkeen. Suola saa ihon aluksi kihelmöimään hiukan, mutta sitä ei tarvitse pelästyä. Rikkinäiselle iholle suolaa ei kuitenkaan pidä laittaa.

Sen jälkeen kun aloin käyttää suolasaippuaa, ruusufinnistä ei ole näkynyt jälkeäkään. Iho on muutenkin puhtaampi, kirkkaampi ja tukkeutuneita ihohuokosia on vähemmän kuin ennen. Minulle tämä tuote on siis ihan napakymppi!



kylmäpuristettu kookosöljy


Tämä monikäyttöinen tuote kuuluu sekä keittiöön että kylpyhuoneeseen. Monet käyttävät kookosöljyä ihovoiteena, mutta itse en pidä sen hitaasta imeytyvyydestä. Itse käytän öljyä mm. silmämeikin poistoon, mutta kaikkein parasta se on hiuksilleni!

Kuopukseni syntyi viime lokakuussa ja olen imettänyt siis pian kymmenen kuukautta. Imetysaikana hiukset ovat olleet karmeassa kunnossa - niitä irtoilee paljon ja ne ovat yhtä takkuuntuvaa höttöä. Harva se päivä selvittelen mystisesti päähäni ilmaantuneita rastoja. Tukan leikkaaminen ei ole vaihtoehto - onneksi kookosöljy auttaa! Hieron öljyä kaikkialle hiuksiin ja päänahkaan, annan vaikuttaa muutaman tunnin ja pesen pois shampoolla (kaksi vaahdotusta tarvitaan). Sen jälkeen hiukset ovat monta päivää pehmeät ja sileät ja rasvoittuvat hitaammin. Mikään muu aine ei pysty samaan - kokeiltu on kaikkea aina kalliista kampaamotuotteista lähtien.





Laveran mantelimaitoshampoo

Päänahkani on aina ollut arka ja kutiseva. Minulla on ollut ajoittain paljon hilsettä ja hiukset ovat olleet yhtaikaa kuivat ja nopeasti rasvoittuvat. Sopivaa shampoota etsin vuosikausia - ja tulin samalla tuhlanneeksi omaisuuksia tuotteisiin, joita en lopulta pystynyt edes käyttämään - kunnes viime kesänä sellainen löytyi ihan vahingossa. Olimme kesälomalla Berliinissä, enkä ollut viitsinyt pakata ylimääräisiä puteleita mukaani vaan ajattelin ostaa shampoon paikan päältä. Jonkun ison tavaratalon kosmetiikkaosastolla sitten tartuin Laveran mantelimaitoshampoopulloon ajatuksena ostaa joku halpa luonnonkosmetiikkashampoo, jonka luvataan sopivan herkälle hiuspohjalle.

Olin varautunut päänahan räjähtämiseen, sillä edellinen luontaisshampookokeiluni oli ollut täysi katastrofi, mutta kävikin ihan päinvastoin: kutina loppui tyystin ja tukka muuttui pehmeäksi ja hitaammin rasvoittuvaksi helteisestä kesästä huolimatta! Olen käyttänyt shampoota nyt vuoden ja olen edelleen täydellisen tyytyväinen löytööni. Bonuspisteitä aivan ihanasta pullantuoksusta! Myös saman merkin ruusushampoo tuntuisi sopivan minulle (muita en ole kokeillut - vielä).

Sertifioitua luonnonkosmetiikkaa Laveran shampoot eivät ole, sillä mukana on joitakin synteettisiä aineita. Minua se ei haittaa, sillä päänahkani on onnellinen ja silloin olen minäkin.

(kuva: Bionature)


Elysambren tasapainottava hoitoemulsio

Elysambre on suosikki-ihonhoitosarjani. Tuotteet ovat alkoholittomia eivätkä sisällä synteettisiä väri- ja tuoksuaineita eivätkä eteerisiä öljyjä. Täydellisiä herkkikselle siis! Minulla on ollut käytössäni muutama voide, joista tasapainottava hoitoemulsio on osoittautunut parhaaksi. Talveksi otan käyttöön saman sarjan täyteläisemmän hoitovoiteen.

Merkin puhdistustuotteet ovat vielä kokeilematta. Tällä hetkellä käytössäni on Mádaran puhdistusvaahto, johon en ole kovin mieltynyt sen epämiellyttävän tuoksun vuoksi.

*

Muita suosikkituotteitani ovat mm. mineraalimeikkipohjat (täydellistä etsin edelleen), Santen Goji Power -suihkugeeli (ihanan kirpsakka tuoksu!) ja Brilliant Care -hoitoaine sekä Laveran huulipunat ja meikkikynät. Löytämättä on vielä vartalovoide, jonka pitäisi olla pirteän tuoksuinen ja nopeasti imeytyvä. Suosituksia ja vinkkejä saa jättää kommenttilaatikkoon!

perjantai 5. elokuuta 2011

hyvä postipäivä

Tänään posti toi ison kasan tavaraa iHerbistä, mm. chia-siemeniä, jotka ovat uusi tuttavuus minulle. Niitä testattiin heti vauvan aamiaisessa ja hyvin maistui. Heitin pari ruokalusikallista siemeniä likoamaan vajaaseen lasilliseen vettä, vartin päästä survoin sauvasekoittimella sekaan banaanin ja muutaman mansikan ja maustoin vaniljalla. Hyvin upposi - ja reilusta annoksesta jäi vielä vaikka kuinka paljon myöhemmin syötäväksi. Koostumukseltaan puuro oli jotain vanukkaan ja vispipuuron välimaastosta. Itse laitoin siemeniä omaan aamupirtelööni, johon tuli lisäksi mm. mustikoita ja banaania.



Paketeista kuoriutui myös macaa, lucumaa, vitamiineja, MSM-jauhetta ja spirulinapuristeita. Jälkimmäisistä en vielä ole päättänyt, alanko syödä niitä imetysaikana vai vasta imetyksen päätyttyä. Aika ristiriitaista tietoa löytyy siitä, mitä imetysaikana saa syödä - ja mitä lapselle saa syöttää. Mm. tässä Terveyskirjaston artikkelissa sanotaan, ettei pienille lapsille saisi antaa raakapuuroja, koska ne sulavat huonosti (itselläni on hiukan toisenlaisia kokemuksia!). Imettävä äiti ei myöskään saisi juoda yrttiteetä eikä käyttää (luontais)lisäravinteita. Ihan kaikkia suosituksia ei meillä noudateta, luotan intuitiooni enemmän kuin varmuuden vuoksi -suosituksiin.

Eilinen raakapäivä ei onnistunut ihan suunnitelmien mukaan. Onnistuin tekemään niin pahaa ruokaa etten saanut sitä syötyä ja niinpä olin illalla hirvittävän nälkäinen. Paistoin iltapalaksi kolme luomumunaa ja söin ne salaatin kanssa. Laskeskelin päivän energiamääriä Kiloklubin kalorilaskurin avulla ja totesin jääneeni plussan puolelle (luultavasti - arviointi oli tietysti hankalaa, kun laskuri ei tunne raakasuklaata tai edes kaakaovoita).

Sinänsä ruokakokeiluni ei ollut mitenkään epäonnistunut - tein kesäkurpitsapastaa tomaatin ja cashew-peston kera - vaan vika oli suutuntumassa. En pidä mössöistä, jollaista pesto eittämättä oli. Olen syönyt vastaavia juttuja aikaisemminkin, enkä pitänyt niistä silloinkaan - olisi pitänyt uskoa! Luulen, että muutenkin koko päivä raakana on minulle tässä vaiheessa aivan liian radikaalia; helpompaa ja luonnollisempaa on syödä aamulla ja päivällä raakapainotteisesti ja illalla sitten kypsennettyä ruokaa. Smoothieaamiaiset ja salaattilounaat kehiin siis!

Raakasuklaata syntyi illalla myös. Niin hyvää kuin kaakaojauhepohjainen suklaa olikin, ei se päässyt lähellekään viime viikolla kokeiltua lucumavalkosuklaata. Muutenkin taidan pitäytyä jatkossa valkosuklaakokeiluissa, sillä kaakao on todella vahva stimulantti ja sen huomasin taas eilen. Itse en saa raakakaakaosta mitään hyvää energistä flow-fiilistä niin kuin jotkut, vaan lähinnä tulee levoton ja vainoharhainen olo, sellainen että jokin on pielessä mutta en keksi mikä. Eikä tarvitse monta palaa syödä. Mutta kyllähän tuosta virtaa saa, ja voin hyvin kuvitella että viikonloppusiivousta käynnistellään raakasuklaan avulla huomenna!

torstai 4. elokuuta 2011

Mielitekoja, mielitekoja

Teen törkeän yleistyksen ja totean, että ei ole vaikea huomata että tätä blogia kirjoittaa kaksi naista. Herkut käsittelyyn heti alussa! =D

Mä olen aina ollut herkuttelija. Kuitenkin koen että tämä piirre on vaan korostunut entisestään aikuisiässä, jonka aikana olenkin syönyt suklaata joka päivä (lähes poikkeuksetta). Minulle ei ole olemassa vaan suklaahimo tai salmiakkihimo, vaan himoja on pitkä liuta ja välillä tekee mieli suklaata jossa on minttua, välillä pähkinää, ja sitten taas ihan perus maitosuklaata, tosin nykyään enemmänkin hyvälaatuista tummempaa suklaata. Kerran sain kahdelta ystävältä joululahjaksi jättikokoisen Fazerin konvehtirasian, se oli taivaallista. Mieheni tietää että jos haluaa tehdä mut todella todella onnelliseksi esim merkkipäivänä, se tarkoittaa keikkaa Neuhausin liikkeeseen. Työssä taas en tiedä parempaa katkoa työpäivään kun kahvi ja pulla, ja juuri tämä yhdistelmä. Veljeni kanssa ollaan selkeästi samaa sukua, hän soitti kerran heti aamusta kertoakseen että oli nähnyt unta suklaasta ja heräsi siihen että yritti ja yritti sinnikkäästi kurkotella suklaapatukan perään joka unessa oli vieressä. Siis heräsi siihen kun käsi epätoivoisesti kurkotti päin yöpöytää.

Kun olin nuori, ympärilläni monet muut nuoret piti karkkilakkoja. Saatoin sitä joskus ala-asteella kokeilla, mutta turhaan. Mä en oikeastaan usko karkkilakkoon. Kohtuukäyttöön uskon, kuten monessa muussakin asiassa. Aina kohtuudessa ei pysytä, mutta pääosin. Kuten sanottu, minulle kaikki tai ei mitään-systeemi ei sovi, siis silloin jos sen tekee väkisin. Jos olen syönyt hyvin ja säännöllisesti päivän aikana, voi hyvinkin olla että jokapäiväinen suklaanhimoni talttuu muutamalla palalla sitä herkkua. Övereitä tulee harvoin, mulle on todella vaikeaa ylittää kylläisyyden/hyvän olo tunne. Ja hyvä niin. Uskon vilpittömästi siihen että jos ei KIELLÄ itseltään mitään, on suurempi todennäköisyys välttyä esimerkiksi herkkuähkyltä. Kun ei ole sellaista pientä hätäistä ääntä takaraivossa sanomassa että "Voit sä nyt yhden vielä ottaa, anna mennä, tämän jälkeen herkkuja ei syödä kuukauteen". Siksi meillä onkin usein avattuja suklaalevyjä ja karkkipusseja kotona lojumassa. Suklaat mä jossain vaiheessa kyllä tuhoan, mutta karkit menee todella, todella hitaasti.

Mun herkuttelu ei suinkaan rajoitu pelkästään makeisiin, hyvä ruoka on myös herkkua. Joskus se herkku on BLT-leipä, joskus kaalilaatikko, joskus juustoinen salaatti ja joskus joku ihana nachoannos. Meillä on tapana käydä paljon ulkona syömässä, moni rafla on tullut testattua. Rakastan myös kahvilakäyntejä, sekä tarjonnan että tunnelman vuoksi. Pidän varsinkin paikoista joissa on itse leivottuja ihania kakkuja ja piirakoita. Koitan välttää tusinakahviloita joissa tiskissä on muffinssi 4,20€ ja "tuoreena pakastimesta" kuten eräs kahvilatyöntekijä asian kerran minulle ilmaisi.

Mieliteot ja se nautinto jonka ne suo, onkin ollut paljon mietinnässä viime aikoina. Mulla ei ole aikomustakaan ilmoittaa että lakkaan syömästä vakioiltapalaani, hiivatonta, säilöntä- ja lisäaineetonta ruislimppua ja juustoa päälle. Suklaata aion edelleen syödä, ja lakritsihimoon vastaan lakritsilla. Joskus sanotaan että kun tekee mieli makeaa, syö hedelmä. Neuvo joka ei mene mun kaaliin. Pidän hedelmistä ja syön niitä koko ajan lisääntyvissä määrin, mutta jos mulla on suklaahimo ei ole minkään sortin hedelmää markkinoilla joka taltuttaisi sen himon. Mielummin otan ne pari palaa jotain mahd. korkealaatuista suklaata ja nautin niistä. Se on täysin eri asia jos jossain vaiheessa tulee olo että suklaa ei oikein maistu, mutta ihanan mehukas nektariini houkuttelisi. Ja tämä on asia jota seurailen suurella mielenkiinnolla, väheneekö suklaan syöntini kun käytössä on paljon enemmän hedelmiä ja marjoja kuin ennen? Ainakin tällä hetkellä on positiivisia merkkejä ilmassa.

Meillä on ollut tapana pitää esillä herkkukoria/-astiaa. Ennen se oli ihan tupaten täynnä erinäisiä avattuja karkkipusseja, suklaajämiä, keksejä, pastillirasioita ja purkkaakin saattoi eksyä mukaan. Sitten koriin alkoi ilmestyä pähkinäpusseja. Ne raivasi tilaa karkeilta, tämä miehen ansiota. No nykyään meillä on herkkulautanen ja se näyttää tältä:


Vanhojen herkkujen edustajina Kouvola lakritsaa, irtarisalmiakkeja joita luultavasti en tule syömään ja tummaa minttusuklaata. Kaikki muu on sitten sitä hyvää tavaraa, suurin osa vielä luomuna. So far so good!