Musta on suorastaan vastenmielistä miten halveksuvaan sävyyn varsinkin tuosta perinteisestä kiinalaisesta lääketieteestä niin moni kirjoittaa. Ei niihin oppeihin (mielestäni) tarvitse uskoa kunnioittaakseen niitä, ja varsinkin niiden todella pitkää perinnettä. Toki kun lähdetään hoitamaan ihmisiä ja sairauksia on mahtavaa että on hoitomuotoja ja lääkkeitä jotka on voitu todistaa turvallisiksi ja tehokkaiksi, mutta ärsyttää tämä "jos ei ole modernia tutkimusta jossa todettu teho niin tämä ei ole mitään"-ylimielisyys. Plasebo sana vilahtelee tuon tuosta, lähinnä vähättelymielessä.
Raikasweb-blogista lueskelinkin juttua plasebovaikutuksista, ja olen täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Jos ei ole tieteellistä näyttöä jonkun hoitokeinon selvistä vaikutuksista, mutta ihminen kokee saavansa kyseistestä hoitokeinosta apua vaivoihinsa, miksi sillä on mitään väliä onko kyseessä "oikea" vaikutus vai plasebovaikutus? Miksi niin moni jaksaa nostattaa verenpainettaan tämän plasebovaikutuksen kanssa? Ei kai se ole keneltäkään pois?
Noniin, nyt on tämän luku-urakan aikana heränneet ärsytykset purettu, voisikin ottaa henkistä suuntaa kohti minkan positiivisia tuulia ;)
Tossa dokkarissa juuri puhutaan paljon plasebovaikutuksesta, miten ihmiset ovat päässeet eroon pahoistakin oireista lumeleikkausten avulla ja miten sama lääke vaikuttaa eri tavoin riippuen siitä, miten se annetaan ja mitä antamisen yhteydessä kerrotaan. Ihan mielettömiä juttuja. Kannattaa tosiaan katsoa!
VastaaPoistaJa vielä aiheeseen liittyen, itse pidän tosi mielenkiintoisina ja samanarvoisina kaikenlaisia erilaisia näkemyksiä ihmisen kyvystä muokata omaa ajatteluaan ja sitä kautta omaa oloaan - henkistä ja jopa fyysistä.
VastaaPoistaLuin esim. kirjaa chakroista. Mulle chakra-ajattelu on liian korkealentoista ja "hörhöä", mutta osaan kuvitella että jollekin se on nimenomaan paras keino hahmottaa esimerkiksi niitä samoja juttuja, joita perinteisemmän psykologian puolella kutsutaan tunnelukoiksi, traumoiksi tai muilla tutummilla nimillä. Uskon, että mitä enemmän tuollaisia vaihtoehtoisia teorioita on, sitä useammalle löytyy se oma juttu hoitaa itseään, tapahtui se sitten chakroja värisyttelemällä, kukkaterapialla tai psykoterapeutin avulla. Itsesuggestiostahan siinä on kysymys, eikä siihen ole mitään ainoaa oikeaa tapaa - ihmisethän ovat erilaisia. Jos se toimii, se toimii!
Meillähän käydään vähän vääntöä näistä jutuista kotona, puolisoni kun on esim. sitä mieltä että homeopatia on huuhaata ja itse taas en ihan näin jyrkästi suhtaudu, vaikka täytyy myöntää etten ole aiheeseen kovin syvällisesti perehtynyt. Mutta olen siis valmis antamaan homeopatiallekin mahdollisuuden juuri edellä kirjoittamaani viitaten... jos se on se juttu, joka saa parantavat systeemit omassa mielessä ja kropassa pyörimään, miksei sitä hyödyntäisi? En tiedä toimisiko minulla, mutta aika monella toimii.
Täytyy ehdottomasti toi joo katsoa!! Siitä taitaa olla monta osaa tuosta dokkarista? Muistaisin jonkun nähneeni, mutta tuo sama se ei ollut.
VastaaPoistaSamanarvoinen, on juuri se mitä itsekin noista erinäisistä hoito/apu/helpotus/mikälie muodoista ajattelen. Mikä rikkaus!
Mullakaan ei ole mitään kokemusta homeopatiasta, joten en osaa sen vaikutuksista sanoa mitään suuntaan tai toiseen. Mutta pakko sanoa, kun näin sattumoisin Studio 55-ohjelmassa Liisa Sulkakosken puhumassa, mielenkiinto heräsi. Hän on siis sekä lääkäri että homeopaatti, ja oli lääkäri monen monta vuotta ennen kuin kouluttautui homeopaatiksi. Musta tuntuu aika ideaalilta tällainen "best of both worlds"-tuntija.
Mä en tiedä mikä oman mieheni tarkka suhtautuminen homeopatiaan on, mutta tuskinpa täysin tuomitseva ainakaan. On yllättävänkin avoin "vaihtoehdoille", ja kyseenalaistaa todella vahvasti lääkkeiden massiivisen käytön kaikkeen ja pitää sitä ennen kaikkea kovana bisneksenä. Olenkin ilmoittanut jo että kun täällä esikoisen imetysura päättyy, alan kokeilemaan eri juttuja endometrioosin aiheuttamiin kipuihin, ensin varmaan superpohjalta ja sitten esim juuri homeopatiaa kokeilemalla..