parantava mieli

YLE Teema esitti eilen ensimmäisen osan kolmeosaisesta dokumenttisarjasta Mielen salattu voima. Suosittelen ohjelmaa kaikille! (Se on nähtävillä YLE Areenassa 8.10. asti.) Itse sain siitä valtavasti inspiraatiota, lohtua ja lisää uskoa siihen, mitä olen uumoillut itseksenikin: ajatuksen voima on uskomaton. Mieli voi parantaa sairauksia tai aiheuttaa niitä. Jopa sellaiset väitteet, joita itsekin olen pitänyt epäuskottavina (kuten että suurin osa sairauksista on mielen tuotetta), ovat dokumentin mukaan saaneet vahvistusta tutkimuksista.

Itse olen yrittänyt viime aikoina harjoittaa mieltäni ja kääntää ajatuksiani myönteisempään suuntaan. Se on iso projekti, olenhan tottunut ajattelemaan kielteisesti ja odottamaan aina pahinta. Näin on ollut niin kauan kuin muistan. Asenteeni ja ajattelutapani ovat aiheuttaneet itselleni ja myös läheisilleni paljon ikävää, surua ja masennusta; vihaa, kateutta ja mustasukkaisuutta; pelkoa, epäluuloisuutta ja epäluottamusta. Tiedostan, että pitäisi ajatella toisin, mutta tutusta ja turvallisesta on vaikea luopua.

Kuitenkin uskon siihen, että muutos on mahdollinen. Tiedän, että kaikki se hyvä, mitä olen elämässäni saavuttanut ja mitä pidän suurimmassa arvossa, on suoraa seurausta uskaltamisesta, tahdosta ja toivosta. Luotan siihen, että kaikki todelliset unelmat toteutuvat kun niiden aika on, kunhan itse teen niiden toteutumisen mahdolliseksi. Pelko, viha ja epäluottamus eivät toteuta unelmia, siksi nyt on aika riisuutua noista inhottavista tahmatunteista ja pukeutua uusiin, hyväilevämpiin.

Miten toteutan muutosta käytännössä?

Aikaisemmin, vuosia sitten, mikään konsti ei toiminut. Siihen oli yksinkertainen syy: en halunnut, pohjimmiltani, muuttaa omaa ajatteluani. Halusin maailman muuttuvan mieleisekseni ja ihmisten reagoivan minuun toisin, mutta itse halusin kuitenkin ajatella omalla kielteisellä tavallani, sillä turvallisella, johon olin tottunut. Mutta miksi mikään olisi muuttunut itsestään, jos itse en muuttunut miksikään?

Olen kokeillut muutamaan otteeseen meditaatiota. Elämässäni oli aiemmin, nelisen vuotta sitten, vaihe, jolloin tunsin muutoksen alkavan. Olin kahden elämän välissä, en vielä tiennyt tulevasta ja vanha oli jäämässä taakse. Olin avoin kaikelle uudelle ja uskalsin paljon enemmän kuin tavallisesti. Se kevät rikastutti elämääni enemmän kuin edelliset viisi vuotta yhteensä. Maalasin, tutustuin kiehtoviin ihmisiin, keskustelin heidän kanssaan paljon ja - ennen kaikkea - meditoin. Siinä elämänvaiheessa tunsin ensimmäistä kertaa, että sillä mitä minä ajattelin ja toivoin oli seurauksia: universumi reagoi pyyntöihini, uskomattomia yhteensattumia tapahtui. Olin matkalla hyvään suuntaan.

Mutta sitten arki alkoi painaa, stressi sai otteen ja luovuin meditoinnista. Sen jälkeen en ole saanut sitä sovitettua elämääni, vaikka aika ajoin ajattelenkin, että minun pitäisi. Ehkä en ole todella halunnut meditoida. Kuitenkin koko ajan tiedän, että meditaatio olisi hyväksi minulle. Uskon, että sen aika tulee vielä.

Viime aikojen konstini stressin ja kielteisten ajatusten hälventämiseksi on ollut eräänlaista meditaatiota. Kun viime viikolla olin unenpuutteen ja vauvan hammaskiukuttelun vuoksi täysin uupunut ja eräänä päivänä tuntui siltä, että räjähdän kappaleiksi, kokeilin jotakin uutta. Astangajoogassa lausutaan harjoituksen alussa mantra, kahdeksan säettä sanskriitin kielellä. Ensimmäisillä joogatunneilla tuntui siltä, etten ikinä opi mantraa ulkoa, mutta sinä kurjana päivänä viime viikolla nappasin kitisevän vauvan syliini, istuin läppärin ääreen, etsin mantran netistä ja aloin opiskella sitä, jotta olisi edes jotain muuta ajateltavaa kuin kaikki se, mitä en jaksanut ajatella. Jo samana päivänä osasin mantran läpikotaisin.

Joka kerta kun tunsin, että hermoni alkoivat kiristyä tai ajatukset kiertää negatiivista kehää, aloin toistaa mantraa mielessäni. Joka kerta se auttoi. Parissa päivässä mantrasta tuli voimauttava myönteisen energian lähde. Olen jopa onnistunut nukahtamaan sen avulla. Ymmärsin vihdoin, mitä tarkoitetaan kielteisten ajatusten kierteen katkaisemisella ja oivalsin, että se on oikeasti mahdollista. Mikä maisema edessä aukeaakaan!

(Myös tuon oivalluksen jälkeen olen viettänyt tyhmiä ärsypäiviä, mutta se on ollut tietoinen valinta. Olen pystynyt sanomaan itselleni, että tänään en halua panna näitä kurjia ajatuksia sivuun vaan ajattelen ne mieluummin loppuun. Olen entistä paremmin erottanut myös, mitkä ajatukset johtuvat silkasta väsymyksestä ja mitkä jostain muusta.)