Yhä useampi on alkanut kiinnostua siitä, miten ravinto vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin. Kaikki ovat kuulleet superruoista ja terveyssmoothieista, ja netti pursuilee ravinto- ja terveysaiheisia blogeja. Mutta mitä tapahtuu, kun roskaruokaa rakastava sohvaperuna osallistuu raakaravintokurssille?
Ainakaan vielä ei pelota, kun lauantaiaamuna yhdeksältä istahdan pyöreän, iloisenkeltaisen pöydän ääreen muiden kurssilaisten seuraan. Pöytään on katettu teetä sekä iso kulhollinen herkullisen näköistä hedelmäsalaattia, jonka päälle on ripoteltu carob-jauhetta mausteeksi. Tunnen hienoista ylpeyttä tunnistaessani tämän vähän erikoisemman elintarvikkeen: en olekaan aivan noviisi!
Ravinto- ja elämäntapavalmentaja Riina Verho kaataa mukiini kuumaa vettä ja kehottaa ottamaan hedelmäsalaattia. Hän näyttää innostuneelta mutta hieman väsyneeltä. Kaksipäiväistä kurssia valmistellessa on mennyt myöhään ja yöunet ovat jääneet muutamaan tuntiin, mutta nyt kaikki on viimein valmista. Saan eteeni materiaalipaketin, johon on koottu kaikki, mitä aloittelijan tarvitsee tietää raakaravinnosta ja elämäntapamuutoksen tekemisestä. Selailen kansiota ja hämmentelen teetäni.
– Aloitetaan, Riina sanoo ja istuutuu itsekin pöytään. Hän pyytää meitä kertomaan, miksi olemme ilmoittautuneet Voimaa ravinnosta -kurssille ja mitä odotamme viikonlopulta.
MINUA UJOSTUTTAA JA TUNNEN itseni turistiksi. Sanon sen ääneen, ja Riinaa naurattaa. Täällä ei tarvitse osata, tietää eikä pingottaa; jokainen osallistuja on tervetullut mukaan, aivan erityisesti kaltaiseni tavallinen pitsanpurija.
Sanon heti, ettei minulla ole aikomustakaan siirtyä kokonaan raakaravinnolle, mutta olen kiinnostunut lisäämään ruokavaliooni ja elämääni hyviä asioita huonojen kustannuksella. Kerron heränneeni ajattelemaan ravinnon vaikutusta terveyteen huomattuani, miten pienilläkin valinnoilla voi muuttaa oloaan huomattavasti. Riina nyökyttelee kun sanon, että haluan oppia voimaan paremmin.
– Elämäntapamuutosta on vaikea tehdä yksin, varsinkin perheellisenä, sanoo tuusulalainen Susa Hanyi, jolle raakaravintokurssi on ensimmäinen laatuaan. Susa on tullut kurssille terveysongelmiensa vuoksi. Hän kertoo kokeilleensa raakapainotteista ruokavaliota jo jonkin aikaa mutta haluavansa oppia syömään oikein. Paino on pudonnut sairastelujen ja ravintoremontin seurauksena niin paljon, että aviopuoliso on jo ollut huolissaan. Susa toivoo saavansa kurssin aikana tukea ja ohjausta oikeaan suuntaan.
Riina lupaa, että viikonlopun jälkeen kurssilaiset osaavat valmistaa täysipainoisia ja maistuvia raaka-aterioita, joista pitävät myös puolisot ja lapset. Kurssin jälkimmäinen päivä on varattu kokonaan ruoanlaitolle, mutta tänään on tarkoitus puhua terveydestä, oppia ravitsemuksen teoriaa ja tutustua eheytymisen kaavaan, menetelmään, jota Riina käyttää asiakkaidensa kanssa elämäntapavalmennuksen työkaluna.
RIINA HAASTAA MEIDÄT miettimään, mitä on terveys ja mitä sairaus. Itse hän uskoo, että sairaudet ovat suurimmaksi osaksi elämäntavoista ja ajatuksista johtuvia. Sairaus heijastaa ajatusmaailmaamme, valintojamme ja asenteitamme, ihan niin kuin terveyskin. Keho pyrkii luonnostaan tasapainoon, ja jos jollakin alueella tasapaino horjuu, se vaikuttaa kokonaisuuteen.
– Terveys on enemmän kuin vain sairauden puuttumista. Terve ihminen herää joka aamu iloisena ja levänneenä, on koko päivän hyvällä tuulella ja energinen ja sekä jaksaa että haluaa vielä työpäivän jälkeen liikkua ja viettää aikaa perheen, ystävien tai harrastusten parissa. Myös keho on terve ja vahva. Terve ihminen tuntee ehtymätöntä iloa ja energiaa, sietää hyvin stressiä ja kykenee ratkaisemaan ongelmia. Terveenä ei tarvitse olla tyytymätön, Riina luettelee.
KUULOSTAA HOUKUTTELEVALTA. Mutta miten ehtymättömän energian ja elämänhalun sitten voi saavuttaa? Miksi se ei ole mahdollista, vaikka eläisi ihan tavallista, terveellistä elämää? Keskustelemme siitä, mitä tarkoittaa normaali ja onko se sama kuin oikea.
Riina sanoo, että olemme oppineet pitämään sairauksia normaaleina, sillä olemme niin tottuneita niiden läsnäoloon. On normaalia sairastaa flunssaa, vatsavaivoja tai syöpää. Epätavallisempaa on, että joku on täysin terve.
Myös ruokailutapamme ovat tottumuksia monen sukupolven takaa, emmekä ehkä edes halua kyseenalaistaa niitä. Mutta miten osaisimmekaan? Tietoa ja erilaisia näkemyksiä on tarjolla niin valtavasti. Kuinka niistä voi valita omansa?
Riinan mukaan valmiita keinoja ei ole. On kuunneltava omaa kehoa, omaa sisäistä ääntä, joka kyllä kertoo, mikä on juuri itselle sopivin tapa. Muut ihmiset voivat auttaa muutoksessa, mutta kukaan ei voi ottaa vastuuta toisen terveydestä, ei edes lääkäri.
Riinan kolme askelta parantumiseen ja eheytymiseen ovat myönteinen ajattelu, tuore ja puhdas ravinto sekä kehon sisäinen puhdistaminen. Ravinnosta on helppo aloittaa, sillä ruokavalion muutos näkyy konkreettisesti ja nopeasti olossa. Taustalla täytyy kuitenkin olla aito motivaatio, jotta uudesta elämäntavasta tulee pysyvä. Riina kehottaa visualisoimaan uuden, terveen ja eheän minän, jota kohti prosessi vie. Siitä mielikuvasta lähdetään liikkeelle.
ON LOUNASAIKA. Riina katoaa keittiöön viimeistelemään edellispäivänä valmistamaansa ateriaa ja jättää meidät sulattelemaan kuulemaamme. Pian hän palaa kantaen suuria lautasia, joille on kauniisti aseteltu mehukkaaksi muhennettua lehtikaalisalaattia ja kuivattamalla valmistettuja porkkana-siemenpihvejä. Annoksen kruunaa cashew-pähkinöistä tehty kermainen kastike.
Makuelämys on uusi ja mielenkiintoinen. Ihastun salaattiin, mutta kuivattuihin pihveihin pitäisi varmaan hieman totutella. Susa kehuu annosta, erityisesti kastiketta. Riina lupaa, että saamme reseptit kaikkiin ruokiin seuraavana päivänä.
Jälkiruokana on täyteläistä avokado-banaanimoussea, jonka suklainen maku on peräisin trendikkäänä superruokana tunnetusta raakakaakaosta. Annos on niin täyttävä, että joudun jättämään omastani puolet syömättä. Aterian jälkeen tunnen saaneeni oikeasti ravinteikasta ruokaa, josta ei puutu mitään ja jossa ei ole mitään turhaa. Tunnen oloni ravituksi.
MUTTA MIKÄ TEKEE raakaravinnosta niin ylivertaista tavalliseen ruokaan verrattuna? Eikö riitä, että syö monipuolisesti jokaisesta ravintoympyrän lohkosta, valitsee kevyemmän vaihtoehdon ja täyttää puolet lautasesta kasviksilla?
Riina kertoo, että kypsentämättömässä, puhtaassa ravinnossa on tallella entsyymejä ja ravinteita, jotka kuumennus ja prosessointi tuhoavat. Lisäksi kuumentaminen muuttaa ruoan biokemiaa synnyttäen jopa karsinogeenejä. Myös vitamiinien vaikutus heikkenee. Keho ei myöskään pysty käyttämään hyväkseen kuumennettua proteiinia, joten proteiinit eivät pilkkoudu aminohapoiksi vaan kulkeutuvat verenkiertoon aiheuttaen tukkeutumista ja jopa punasolujen tuhoutumista.
Kuulostaa hurjalta. Uskallankohan enää syödä mitään muuta kuin porkkanaa? Uskallanko syödä edes porkkanaa, kun teholannoitus on heikentänyt maaperänkin ravinnepitoisuutta?
Riina muistuttaa taas, että ehdoton ei kannata olla, ei varsinkaan alussa. Riittää, kun hankkii tietoa ja tekee ensin pieniä valintoja: lisää kypsentämättömän ruoan osuutta vähitellen, höyryttää kasvikset keittämisen sijaan, vaihtaa kotimaiset viljat terveellisempiin, korvaa sokerin raakahunajalla ja agavesiirapilla, syö mahdollisimman paljon luomua. Itseltään ei kannata kieltää mitään, mutta on hyvä tutkia, miksi jostakin tietystä ruoasta on vaikea luopua. Suurten muutosten aika tulee, kun itse on valmis siihen.
LOPPUPÄIVÄ KÄYTETÄÄN eheytymisen kaavaan tutustumiseen. Pohdimme suhdettamme ruokaan, liikuntaan ja muihin terveyttä edistäviin tai hidastaviin elämän osa-alueisiin. Mietimme, mikä estää meitä saavuttamasta tavoitteitamme, ja visualisoimme tilanteen, johon aiomme pyrkiä.
Riina pyytää meitä kirjoittamaan ylös asioita, joita aiomme alkaa tehdä hyvinvointimme eteen. Omassa listassani on neljä kohtaa. Lopuksi listat suljetaan kirjekuoreen ja päälle kirjoitetaan oma osoite. Riina lupaa postittaa kuoret meille kolmen kuukauden kuluttua, jotta voimme nähdä, olemmeko jo matkalla kohti tavoitteitamme.
Kun kuoret on liimattu kiinni, päivän ohjelma on ohi. Kotimatkalla soitan bussista puolisolleni ja varmistan, että burgundinpata on jo tekeillä. Muutosta ei saa kiirehtiä.
SUNNUNTAINA SAAVUN paikalle vähän myöhässä. Riina on jo ehtinyt näyttää kurssilaisille raakamyslin ja -voileipäkeksien valmistuksen. Keittiössä hääräilee apuna helsinkiläinen Elisabeth Merchan, jolle raakaravinto on ennestään tuttu juttu. Elisabeth kuuluu Riinan lailla Elävän ravinnon yhdistys ry:hyn, joka on jakanut raakaravintotietoutta Suomessa jo lähes 30 vuotta.
Riina puhuu raakaravinnosta elävän ravinnon sijaan, sillä raakaravinto on käsitteenä laajempi ja siihen kuuluu monia raaka-aineita, joita elävässä ravinnossa ei käytetä. Tällaisia ovat esimerkiksi kylmäpuristetut kasviöljyt. Elävässä ravinnossa ruoan entsyymit myös aktivoidaan ennen syömistä: pähkinät ja siemenet liotetaan, jolloin ne alkavat itää ja muuttuvat ”eläviksi”. Käsitteitä käytetään jonkin verran päällekkäin ja eri koulukuntia on molempien suuntausten sisälläkin useita.
RIINA KERTOO MEILLE ”salatuista vihreistä”, oivalluksesta, jonka teki tunnettu yhdysvaltalainen raakaravinnon puolestapuhuja Victoria Boutenko. Boutenkojen perhe oli siirtynyt raakaravinnolle parantaakseen krooniset sairautensa ja onnistunutkin tässä, mutta seitsemän vuoden kuluttua oli ilmaantunut uusia terveysongelmia ja puutostiloja. Victoria ryhtyi selvittämään, mitä perheen ruokavaliosta puuttui.
Hän sai oivalluksen tutustuessaan ihmisen lähisukulaisen, simpanssin, ruokailutottumuksiin. Simpanssin ruokavaliosta peräti 40 % koostui runsaasti lehtivihreää sisältävistä vihreistä kasveista, kun niiden osuus Boutenkojen ruokavaliossa oli vain 10 %. Victoria laski, että hänen olisi syötävä joka päivä kaksi isoa nippua vihreitä lehtivihanneksia päästäkseen samaan.
Mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty: vihreiden lehtien pureskeleminen oli työlästä ja epämiellyttävää. Victoria kokeili vihannesten hienontamista pirtelöksi tehosekoittimessa veden kanssa, mutta maku oli edelleen paha. Sitten hän keksi laittaa sekaan muutaman banaanin ja tuli näin kehittäneeksi vihersmoothien, joka nykyään kuuluu jo monen tavallisen sekaruokailijankin aamiaiseen.
Kahdesti päivässä nautittu vihersmoothie paransi pian Boutenkojen terveysongelmat. Victoria kirjoitti kokemuksistaan kirjan Green For Life ja kiertää nykyään ympäri maailmaa luennoimassa vihreiden parantavasta voimasta.
Riina kehottaa hyödyntämään luonnosta saatavia vihreitä kasveja, jotka ovat usein ravinteikkaampia kuin kasvatetut salaatit ja yrtit eivätkä maksa mitään. Smoothieen voi laittaa nokkosta, puna-apilaa, voikukanlehtiä tai vaikkapa tavallista ruohoakin. Kasveja ei kuitenkaan saisi kerätä liian läheltä tietä tai liian rehevästä maaperästä kuten kompostin vierestä.
Vihreistä kasveista voi myös tehdä mehuja. Riina näyttää, miten vehnänoraasta saa puristettua ravinteikkaan vihershotin. Talvella osan tuoreista kasveista voi korvata myös kuivatuilla viherjauheilla, joita tarvitaan vain muutama lusikallinen päivässä. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa kuitenkin aina käyttää tuoreita vihanneksia.
AVOKADOSUSHI JA RAAKAPESTO valmistuvat näppärästi Riinan käsissä. Riina täyttää marinoidut herkkusienet pestolla ja asettaa päälle tomaattiviipaleen.
– Näistä pitävät kaikki, myös miehet, hän nauraa.
Kaikkea saa maistaa. Huoneessa on hiljaista, kun kurssilaiset keskittyvät hartaina suupaloihinsa. Pestosienet saavat jokaisen kasvoille autuaan hymyn.
Lisää herkkuja on luvassa, sillä on taas lounasaika. Riina on valmistanut raakapitsaa, jonka pohja on tehty idätetystä vehnästä. Täytteenä on tuoreista ja kuivatuista tomaateista valmistettu kastike sekä tuoreita oliiveja, kuivattuja ja marinoituja sieniä, ituja ja paprikaa. Lisukkeena on erilaisia salaatteja ja mausteöljyjä. Raakaravinnosta puhuttaessa mieleen ei ehkä ensimmäisenä tule pitsa, mutta melkein mistä tahansa ruoasta voi mielikuvitusta käyttäen valmistaa raakaversion, kertoo Riina.
ILTAPÄIVÄLLÄ RIINA perehdyttää meidät idätyksen saloihin. Idätys on keskeinen osa raakaruokailijan keittiöpuuhia. Itse idätetty ruoka on edullista, tuoretta ja terveellistä, kunhan sen opettelee tekemään oikein. Idättää voi papujen lisäksi vaikkapa punajuuren tai sipulin siemeniä. Idätetyt siemenet voi myös versottaa, jolloin niistä saa runsaammin syötävää.
Ennen kotiinlähtöä pääsemme vielä kerran ruokapöydän ääreen. Riina tarjoilee meille omenapaistamattomaksi kutsumaansa jälkiruokaa, jonka pohjana on kuivurissa valmistettu tattarimuruseos, täytteenä soseutettua ja lohkottua omenaa ja kuorrutuksena vanilja-cashewkastiketta. Kaikki ottavat lisää, eikä jälkiruoasta jää muruakaan jäljelle.
Kurssin päätteeksi Riina pyytää osallistujia ottamaan tähteeksi jääneitä ruokia mukaansa. Kaikki saavat lisäksi reseptivihon, jonka avulla viikonlopun aikana maisteltuja herkkuja voi opetella valmistamaan itse. Lopuksi Riina halaa jokaista lähtijää hyvästiksi ja toivottaa lämpimästi hyvää jatkoa.
Kotiin palaan kaikesta opitusta huolimatta marketin pakastealtaan kautta. Jotain on viikonlopusta silti jäänyt käteen: Vähitellen kotiin alkaa ilmestyä papuja ja siemeniä sekä astioita idätystä ja versotusta varten, vaaleanvihreät salaatit vaihtuvat ravinteikkaisiin tummempiin ja kevään mittaan suunnittelen kesän nokkosenpoimintaretkiä. Vihersmoothiet käynnistävät päiväni yhä useammin, ja naposteltavaksi valitsen mieluummin pähkinöitä kuin sipsejä.
Askel ja muutos kerrallaan tunnen oloni paranevan. Sohvaperuna alkaa hiljalleen itää.
KUKA RIINA?
VUONNA 2000 RIINA VERHO lähti Lontooseen töihin viideksi kuukaudeksi. Jo tuolloin hän tunsi itsensä sairaaksi, sillä vuosia jatkunut huono syöminen oli johtanut monenlaisiin vaivoihin. Suomeen palattuaan Riina alkoi selvittää, mikä häntä vaivasi. Hän kärsi fibromyalgiasta, laktoosi-intoleranssista, keliakiasta ja viime vuosina paljon puhuttaneesta hiivasyndroomasta, jota moderni lääketiede ei pidä sairautena mutta jonka oireet moni tunnistaa itsessään.
Riina palasi Englantiin ja jäi sinne pysyvästi. Keväällä 2001 hän voi kuitenkin niin huonosti, että tuli neljäksi kuukaudeksi Suomeen toipumaan ja luki kaiken mahdollisen terveyttä käsittelevän kirjallisuuden, jonka sai käsiinsä.
– Kun olin sairaimmillani, en jaksanut kantaa edes kauppakasseja. Olin jatkuvasti ärtynyt, negatiivinen ja epätoivoinen. Lääkäreistä ei ollut apua. Lopulta päätin, etten enää halua olla kärttyisä akka, joka ei jaksa mitään!
RIINAN ENSIMMÄISET ASKELEET ruokavalion parantamiseksi johtivat ortoreksiaan, syömishäiriöön, jossa sairastunut pyrkii pakkomielteisesti mahdollisimman terveelliseen syömiseen. Riinan olo paheni sairastumisen myötä, mutta vähitellen tasapaino löytyi. Hän löysi joogan ja opiskeli joogaohjaajaksi.
Vuonna 2005 Riina aloitti vyöhyketerapiaopinnot ja toivoi voivansa jonakin päivänä elättää itsensä muita auttamalla. Ensin oli kuitenkin parannuttava itse. Hän oli ottanut selvää raakaravinnosta, mutta omat kokemukset siitä eivät vakuuttaneet.
– Ensimmäinen raakaruokakokeiluni meni ihan pieleen, sillä ruoansulatus oli liian heikossa kunnossa. Luovuin ajatuksesta, kunnes erään vyöhyketerapia-asiakkaani kautta näin, millaisia muutoksia raakaravinnolla voi saada aikaan. Löysin myös raakaravintoyhteisön, josta sain tukea muutoksen tiellä.
Kypsennetystä ruoasta luopuminen kävi lopulta helposti. Internetistä Riina löysi itselleen sopivan kurssin, joka johdatti hänet uuteen ruokavalioon askel askeleelta. Nyt hän on elänyt raakaravinnolla viisi vuotta.
– Muutoksia alkoi näkyä nopeasti, mutta paraneminen jatkuu yhä. Vaikka energiatasot nousivat heti ja elimistö alkoi puhdistua, olin elänyt niin pitkään niin vääränlaisella ruokavaliolla, että vieläkään kehon ravinnevarastot eivät ole aivan täynnä. On kuitenkin hyväksyttävä se, että paraneminen on prosessi, joka vie aikaa.
– Nykyään elän täyttä elämää. Elämäni ei ole ruokavalioni ja elämäntapani seurauksena rajoittunut vaan laajentunut. Energiani riittää nyt myös muiden auttamiseen.
Riina kouluttautui ravintovalmentajaksi Karen Knowlerin johdolla, muutti takaisin Suomeen vuonna 2008 ja perusti yrityksensä R. Verhon, joka tarjoaa paitsi ravintokonsultaatiota ja elämäntapavalmennusta, myös vyöhyketerapiaa ja joogaopetusta. Palvelujen kysyntä on kasvanut tasaisesti kolmen vuoden ajan.
MIKÄ RAAKARAVINTO?
- Raakaravinnolla tai elävällä ravinnolla tarkoitetaan kasviperäistä ravintoa, jota ei kuumenneta yli 40-asteiseksi.
- Raakaideologian mukaan kuumentaminen tuhoaa ruoan entsyymit ja osan vitamiineista ja tekee proteiineista vaikeasti käsiteltäviä.
- Raakakeittiössä ruoka valmistetaan liottamalla, idättämällä, hapattamalla, kuivaamalla, hienontamalla ja mehustamalla.
- Tunnettuja raakaravinnon puolestapuhujia ovat olleet mm. Ann Wigmore, Elsa Ervamaa, A. I. Virtanen, Karen Knowler sekä Victoria Boutenko.
- Suomessa tietoa raakaravinnosta ja elävästä ravinnosta jakaa mm. Elävän ravinnon yhdistys ry. Yhdistyksessä on noin 640 jäsentä.
- Lisätietoja: www.elavaravinto.fi, www.rverho.fi.
