Piiitkästä aikaa! Hurahdus tiukasti kuvioissa edelleen, täällä on vaan lomailtu ahkerasti ja nyt vihdoin alkaa päästä taas arkeen kiinni.
Olen tässä kesän aikana tutustunut homeopatiaan. Istuin yhtenä päivänä tuskaisena ovulaatiokipujeni kanssa, ja mietin että ei tämä näin voi mennä. Lääkäriin kun menee, ei tarjolla ole muuta kun hormonipilleriä. Homeopaatti kehen halusin ottaa yhteyttä oli jo selvillä kiitos lukuisten suositusten, numero olemassa, mutta vaati tämän jonkun sysäyksen että tarttuisin siihen numeroon.
Täytyy sanoa että lähestymistapani on ollut melko kriittinen. Kriittinen, mutta uteliaan toiveikas. Ei ole jäänyt epäselväksi että skeptikkoja riittää, ja moni heistä liikkeellä enemmän tai vähemmän halveksuvalla asenteella, mikä ajoittain nostaa mun ärsytystasoa. Se ylimielisyys ehkä jopa osittain sysäsi minut kokeilemaan tätä hoitomuotoa. Yhtäkkiä löydän myötävirta-minästäni vähän kapinaa.
Nyt olen käynyt homeopaatilla jo muutaman kerran, mutta en ole kauheasti viisaampi asian suhteen vaikka mielenkiintoisiakin juttuja on tapahtunut. Kuukautiskivut ovat pysyneet edelleen ruodussa, ovulaatiokivut ei. Muutaman kerran olen homeopaattista lääkettä johonkin tiettyyn oireeseen kokeillut, mutta en ole huomannut sen kummempia muutoksia. PAITSI. Eilisen illan ja yön kärvistelin aivan kamalissa kivuissa, kiitos tulehtuneen viisaudenhampaan. Söin Buranaa (800mg), sen jälkeen että olin ensin turhautuneena kokeillut homeopatiaa. Oikean lääkkeen valinta on todella vaikeaa, ainakin näin aloittajalle, ja kokeilin muutamaa homeopaattista valmistetta, ilman mitään apua. Aamulla lukaisin lääkelistausta uudelleen, ja keksin kokeilla epätoivoisena vielä yhtä lääkettä jossa yllättäen löytyi monta täsmäävää kuvailua/tekijää. Ja hitto vie, kipu loppui eikä palannut. Kävin hammaslääkärissä jossa yksi viisaudenhammas poistettiin, ja senkään jälkeen ei koko päivänä eikä iltana särkylääkkeelle tarvetta. Semiskeptikkona otin kuitenkin yhden Buranan nyt yötä vasten, arka suu kuitenkin on ja karmea viime yö on tuoreessa muistissa. Ja rauha maassa skeptikot, antibiotit syön.
Kaikkein eniten mua ihmetyttää psyykkinen muutos. Mä en ole voinut näin hyvin varmaan 10 vuoteen. Murehtijaksi murehdin aivan säälittävän vähän. Ja tämä muutos on tasan tarkkaan tullut homeopatian myötä. Murehtija- ja stressaajaluonne on hyvinkin ollut tapaamisissa tiedossa ja mielessä lääkitystä valitessa, itse asiassa lähtökohtana. Murehtimisen inflaation myötä on moni, ilmeisesti stressiin liittynyt inhottava oire, kadonnut. Kiitos homeopatia, vai? Toinen huomioitava tekijä on että tämä homeopaatti on myös mitä empaattisin ihminen, kuuntelee ja suorittaa kyllä "lääkehoidon" lisäkis pikaisimman terapian mitä eläessäni olen kokenut. En osaa kuvaillakaan mikä liikahdus on tapahtunut, mutta se on kovin tervetullut liikahdus. Eli mikä vaikuttaa mihin ja kuinka paljon? En tiedä täsmälleen mistä muutos johtuu, mutta ymmärtänette jos sanon että tässä tilanteessa minulle on aivan sama mistä se johtuu, nyt on hyvä olla. Ja siksi mua mietityttää. Miksi sen tarvii hiertää niin paljon että joku saa avun jostain muusta kun erikoislääkärin vastaanotolta? Jälleen kerran, lääkärit ovat äärettömän arvokkaita, olin minäkin tänään kiitollinen hyvästä hammaslääkäristä, mutta miksi ihmeessä maailma ei voi olla laajempi silti? Tiedän niin monta ihmistä ja perhettä joilla homeopatia on auttanut, korvatulehduksista allergioihin, etten kertakaikkiaan ymmärrä miksi on niin vaikea hyväksyä että apu saattaa joillekin löytyä muualta, jos ja kun länsimaalaisella lääketieteellä ei keinoja ole. Länsimaalainen lääketiede auttaa niin montaa ja niin paljon, mutta miksi ei voisi olla esimerkiksi täydentävää hoitoa?
Summa summarum. En edelleenkään tiedä tismalleen mitä mieltä olen homeopatiasta. En todellakaan ole täysin vakuuttunut, mutta kuitenkin edelleen kiinnostunut, utelias ja varovaisen innokas. Kalliiksi tämä "harrastus" ei tule, ja aion rauhassa jatkaa tutustumista asiaan. Avoimin mieli, mutta kriittisyys kyydissä. Ehkä mun ei tarvisi eikä pitäisi miettiä niin paljon muiden ajatuksia asian suhteen. Ehkä sen pitäisi riittää että kuuntelen ja toteutan itseäni, löydän huteja ja täysosumia. Minulle tämä on kokeilun arvoinen asia.
