Äitihemmottelu isänpäivänä

Kun kerran ollaan kosmetiikkavauhdissa, jatketaan sillä linjalla.

Isänpäivälahjametsästystä tehdessä tuli eksyttyä Lush-myymälään. Kaupasta leijuva tuoksu lähes pakotti paikalle, vaikka se aika päällekäyvän vahva onkin. Itse olen tuolta joitain satunnaisia lahjoja joskus ostanut, enkä itse kokeillut mitään. Innokas myyjä ryhtyikin heti esittelemään merkin tuotteita, ja hyvää myyntipuhetta toki riitti.

Näin hurahdus-näkökulmasta tarjolla oli ihan mielenkiintoisia tuotteita. Tuotteissa käytetään paljon luonnollisia ainesosia, ja monet näistä olivatkin myyjän mukaan säilöntäaineettomia, eli ainakin parabenit loisti poissaolollaan monessa kohtaa.

Itse tarrasin kiinni todella houkuttelevasti esille pantuihin kasvonaamioihin. Olen yleisesti liian laiska moiseen puuhaan, hyvä kun jaksan pärstääni rasvata, mutta nämä herätti kiinnostuksen ja tarvittavan innon. Valinnanvaraa löytyi paljonkin, mutta tällä kertaa päädyin taivaalliselta aamiaiselta tuoksuvaan Oatfixiin:

Tässä on siis esim. jauhettua kauraa, tuoretta luomubanaania, jauhettua mantelia, vaniljatankoa.. Myyjä kertoi että tuorenaamiot valmistetaan Kirkkonummella. Koska kyseessä on tuore tavara, on naamio säilytettävä kylmässä, ja säilyvyysaika on muutaman viikon.

Testaus tapahtui isänpäivänä, ensin mieheni toimesta, jonka jälkeen valtasin saunan miehen jäädessä lapsenvahtivuoroon. Ja kyllä kelpasi täydellinen rentoutuminen sopivan kovissa löylyissä ja herkulliselta tuoksuva naamio kasvoilla. Iho tykkäsi hyvää, vaikka en mitään suurempia vaikutuksia etsinyt enkä huomannut. Ainakin tällä kertaa pointti oli rentoutus maximus!

Ostoslistalla kosmetiikkaa

Mulla on jokunen kaapillinen kylppärissä täytetty kaikenmaailman voidepurnukoilla ja meikeillä, ja olen odottanut niiden loppumista jotta pääsisin vähän kokeilemaan uutta, puhtaampaa ja ekologisempaa.

Minkan kosmetiikkapostauksesta olenkin bongannut kokeiluun ainakin suolasaippuan ja mantelimaitoshampoon. Innostuin Body Shopin oikeasti luonnollisemmista uusista suihkugeeleistä ja hiustenpesuaineista, mutta shampoo oli ainakin omalla kohdallani täysi floppi. Vaikka kuinka hieroin en saanut kaikkea ainetta pois, ja seuraavana päivänä kuiva tukka edusti rasvaletti-lookia. Nyt käytössä on aika nopeasti hyllystä valittu Santen Family Gloss shampoo, ja siitä pidän.

Vaikka Body Shopin uusi shampoo ei vakuuttanut, suihkugeelit ovat kuitenkin aivan taivaallisia ja itselläni on jo versio nro 2 kokeilussa.

Body shopista on myös tämänhetkinen kasvovoiteeni, ja siihen olen ollut tyytyväinen. Kasvojeni iho on todella kuiva ja herkkä, ja herkistyy aina vaan enemmän mitä lähemmäs talvea päästään, joten kunnon testi on vasta edessä. Tässä kuvassa siis samaa sarjaa kasvovoiteeni kanssa oleva seerumi, tätä en ole kokeillut:

Muuten iho onkin jäänyt vähän vähemmälle huomiolle, ja esim säärien iho on järkyttävän kuivaa. Mä olen ennen ollut himorasvaaja, tai no säännöllisesti rasvaava, mutta nyt on enemmänkin poikkeus että ehdin/jaksan rasvata. Hakusessa olisi joku ihana kosteuttava ja raikkaan tuoksuinen, ja vihreämpi vartalovoide.

Deodoranteista on ihan perustavaraa käytössä, mutta mineraalideodorantti kiinnostaisi kovasti, ja olen toki lukenut myös että kookosöljy olisi omiaan tässäkin vaativassa tehtävässä! Tosin toteutus mietityttää, öljyä kainaloon ja paita päälle? =D

Meikkausrutiinit ja -tuotteet ovat näin kotiäidillä aika yksinkertaiset. Jos aikaa on paljon, ja vapaita käsiä, pohjustukseksi tulee sävyttävä voide/geeli, olen käyttänyt Kanebon sarjaa. Tuo siis on siis pesussa irtoavaa tavaraa, itseruskettavia en voi sietää. Sävyttävän voiteen tehtävään löytyisi ainakin Dr Hauschkalta vaihtoehto jota olenkin joskus käyttänyt. Haju taisi silloin tökkiä mutta nyt voisi taas antaa uuden mahdollisuuden:

Voiteen päälle tulee puuteria, joka ei sekään todellakaan mitään vihreää ole, mutta niin kätevä kombo että en heti osaisi tästä luopua. Kyseessä Zephoran paletti jossa samassa aurinkopuuteri, puuteri ja korostusväri. Poskipunakin on perustavaraa, kuten myös eyelineri/kajaali ja ripsiväri. Tuon silmämeikin suhteen haluaisinkin lähteä näitä vihreämpiä vaihtoehtoja kokeilemaan. Mitä ripsiväriin tulee, olen vaativa, ja haluan tuuheuttavaa tavaraa joka ei paakkuunnu ja on helposti pestävissä. En käytä vedenkestävää mitään. Joten jos jollain on ripsarivinkkiä tarjolla luonnonkosmetiikan puolelta niin kiitollisena lähtisin kokeilemaan uutta!

Meikinpoisto tapahtuu vielä ainakin toistaiseksi kemikaaleilla, ja tämä onkin sitten ihan puhtaasti laiskuudesta johtuvaa. Lidlistä saa vajaan 2 euron hintaan paketillisen herkälle iholle tarkoitettuja meikinpuhdistusliinoja, ja ne kestää mulla reilusti yli kuukauden, varsinkin kotiäiti-modella kun meikit jää aika usein meikkaamatta. Mutta voisin kyllä noista luopua kun viimeinen lappu on käytetty..

Jalo taito nimeltä itsensä kuuntelu

Täällä ollaan hiljaisuudesta huolimatta. Yritin jo saada jatkoa rokotepohdintapostauksiin, mutta sitä tekstiä tulee ja tulvii, joten en vielä saanut pakettia kasaan. Mutta rokotusasiat on siis kovasti mielessä. Tutkimustyötä on tehty ja monet sivut luettu. Ja vielä jatkuu...

Toinen mitä olen viime päivinä mielessäni pyöritellyt on itsensä kuunteleminen. Fiksua tietenkin monella tapaa ja monessa asiassa, mutta itse olen nyt miettinyt eniten syömiskuvioita. Se ei suinkaan ole mulle uutta, olen aina ollut melko herkkä aistimaan kehoni rajat ja tarpeet myös syömisen suhteen. Olen hyvinkin vapaasti syönyt asioita sen mukaan mitä mieleni tekee, kuitenkin samalla pitäen kiinni ajatuksesta että aterioista pidetään tiukasti kiinni ajallisesti ja määrällisesti (tarpeeksi ruokaa!!). Mutta kun nuo perusasiat on olleet kunnossa, olen ollut melko pitkälti mielihalujen ohjailtavana. Kun on tehnyt mieli suklaata, olen sitä syönyt, ja harvemmin mitään mahdottoman suuria määriä, siinäkin tulee raja vastaan.

Nyt kuitenkin tämän hurahduksen myötä hukkasin tilapäisesti tuon itseni kuuntelemisen. Kaikki uusi ajateltava iski tajuntaan täysillä, ja "pitäisi"-ajatus siirtyi puikkoihin. Huono omatunto joka on aika lailla aina loistanut poissaolollaan mitä tulee kalorimääriin, ruoan rasvaisuuteen yms oli ekaa kertaa yhdistynyt syömiseen. Pitäisi olla luomua, pitäisi olla vielä vähemmän prosessoitua ruokaa, pitäisi mielellään olla viljatonta, ehkä myös maidotonta, pitäisi olla lisä- ja säilöntäaineetonta, pitäisi olla tuoretta, jne. Oli tavallaan hämmentävää huomata että oli ajatunut tilanteeseen jossa ruoka ja syyllisyys kietoutuivat toisiinsa, niin vierasta se itselleni on. Vierasta, ja ennen kaikkea nautinnon tappavaa!

Onneksi satuin joku päivä surffaamaan jälleen Raikaswebin sivuille sai meikäläisen takaisin raiteilleen. Sen jälkeen on syyllisyys vähentynyt huomattavasti ja annan jälleen kehon viedä. Ja sen myötä on tullut iloisia yllätyksiä, en ole kuitenkaan jämähtänyt pelkästään suklaa- ja limuhyllyn välittömään läheisyyteen.

Mieheni on vihreän teen suurkuluttajana yrittänyt teetä aina mulle tarjota, mutta mulle on ilmeisesti tatuoitu mieleen että tee maistuu aina Earl Greyltä, ja olen kieltäytynyt. Nyt saatan ihan tuota pyytämällä pyytää, se on ihan mielettömän hyvää varsinkin kun saa vähän limeä piristämään makua. Mies käyttää kokkailuissa nykyään paljon kaalia, ja sekin maistuu välillä aivan taivaalliselta. Aina kaali on musta ollut ihan ok makuista, mutta ei ole tainnut meillä ennen käydä mielessäkään että voisi vaikka heivata perunat ja vaihtaa vähän höyrystettyä kaalia tilalle, "steam fried" kiinalaisittain, kuten mieheni sanoo. Marjoja himoitsen paljon enemmän kuin ennen, ja pari siivua hyvää juustoa maistuu paljon paremmalta kuin mitä sipsit ennen teki.

Joten nyt tuntuu hyvältä, mielessä ja kehossa. Järki saa olla kaverina mukana. Se valitsee kaupan hyllystä aina ne ainakin hieman paremmat vaihtoehdot, jos siltä tuntuu.