Mielitekoja, mielitekoja

Teen törkeän yleistyksen ja totean, että ei ole vaikea huomata että tätä blogia kirjoittaa kaksi naista. Herkut käsittelyyn heti alussa! =D

Mä olen aina ollut herkuttelija. Kuitenkin koen että tämä piirre on vaan korostunut entisestään aikuisiässä, jonka aikana olenkin syönyt suklaata joka päivä (lähes poikkeuksetta). Minulle ei ole olemassa vaan suklaahimo tai salmiakkihimo, vaan himoja on pitkä liuta ja välillä tekee mieli suklaata jossa on minttua, välillä pähkinää, ja sitten taas ihan perus maitosuklaata, tosin nykyään enemmänkin hyvälaatuista tummempaa suklaata. Kerran sain kahdelta ystävältä joululahjaksi jättikokoisen Fazerin konvehtirasian, se oli taivaallista. Mieheni tietää että jos haluaa tehdä mut todella todella onnelliseksi esim merkkipäivänä, se tarkoittaa keikkaa Neuhausin liikkeeseen. Työssä taas en tiedä parempaa katkoa työpäivään kun kahvi ja pulla, ja juuri tämä yhdistelmä. Veljeni kanssa ollaan selkeästi samaa sukua, hän soitti kerran heti aamusta kertoakseen että oli nähnyt unta suklaasta ja heräsi siihen että yritti ja yritti sinnikkäästi kurkotella suklaapatukan perään joka unessa oli vieressä. Siis heräsi siihen kun käsi epätoivoisesti kurkotti päin yöpöytää.

Kun olin nuori, ympärilläni monet muut nuoret piti karkkilakkoja. Saatoin sitä joskus ala-asteella kokeilla, mutta turhaan. Mä en oikeastaan usko karkkilakkoon. Kohtuukäyttöön uskon, kuten monessa muussakin asiassa. Aina kohtuudessa ei pysytä, mutta pääosin. Kuten sanottu, minulle kaikki tai ei mitään-systeemi ei sovi, siis silloin jos sen tekee väkisin. Jos olen syönyt hyvin ja säännöllisesti päivän aikana, voi hyvinkin olla että jokapäiväinen suklaanhimoni talttuu muutamalla palalla sitä herkkua. Övereitä tulee harvoin, mulle on todella vaikeaa ylittää kylläisyyden/hyvän olo tunne. Ja hyvä niin. Uskon vilpittömästi siihen että jos ei KIELLÄ itseltään mitään, on suurempi todennäköisyys välttyä esimerkiksi herkkuähkyltä. Kun ei ole sellaista pientä hätäistä ääntä takaraivossa sanomassa että "Voit sä nyt yhden vielä ottaa, anna mennä, tämän jälkeen herkkuja ei syödä kuukauteen". Siksi meillä onkin usein avattuja suklaalevyjä ja karkkipusseja kotona lojumassa. Suklaat mä jossain vaiheessa kyllä tuhoan, mutta karkit menee todella, todella hitaasti.

Mun herkuttelu ei suinkaan rajoitu pelkästään makeisiin, hyvä ruoka on myös herkkua. Joskus se herkku on BLT-leipä, joskus kaalilaatikko, joskus juustoinen salaatti ja joskus joku ihana nachoannos. Meillä on tapana käydä paljon ulkona syömässä, moni rafla on tullut testattua. Rakastan myös kahvilakäyntejä, sekä tarjonnan että tunnelman vuoksi. Pidän varsinkin paikoista joissa on itse leivottuja ihania kakkuja ja piirakoita. Koitan välttää tusinakahviloita joissa tiskissä on muffinssi 4,20€ ja "tuoreena pakastimesta" kuten eräs kahvilatyöntekijä asian kerran minulle ilmaisi.

Mieliteot ja se nautinto jonka ne suo, onkin ollut paljon mietinnässä viime aikoina. Mulla ei ole aikomustakaan ilmoittaa että lakkaan syömästä vakioiltapalaani, hiivatonta, säilöntä- ja lisäaineetonta ruislimppua ja juustoa päälle. Suklaata aion edelleen syödä, ja lakritsihimoon vastaan lakritsilla. Joskus sanotaan että kun tekee mieli makeaa, syö hedelmä. Neuvo joka ei mene mun kaaliin. Pidän hedelmistä ja syön niitä koko ajan lisääntyvissä määrin, mutta jos mulla on suklaahimo ei ole minkään sortin hedelmää markkinoilla joka taltuttaisi sen himon. Mielummin otan ne pari palaa jotain mahd. korkealaatuista suklaata ja nautin niistä. Se on täysin eri asia jos jossain vaiheessa tulee olo että suklaa ei oikein maistu, mutta ihanan mehukas nektariini houkuttelisi. Ja tämä on asia jota seurailen suurella mielenkiinnolla, väheneekö suklaan syöntini kun käytössä on paljon enemmän hedelmiä ja marjoja kuin ennen? Ainakin tällä hetkellä on positiivisia merkkejä ilmassa.

Meillä on ollut tapana pitää esillä herkkukoria/-astiaa. Ennen se oli ihan tupaten täynnä erinäisiä avattuja karkkipusseja, suklaajämiä, keksejä, pastillirasioita ja purkkaakin saattoi eksyä mukaan. Sitten koriin alkoi ilmestyä pähkinäpusseja. Ne raivasi tilaa karkeilta, tämä miehen ansiota. No nykyään meillä on herkkulautanen ja se näyttää tältä:

Vanhojen herkkujen edustajina Kouvola lakritsaa, irtarisalmiakkeja joita luultavasti en tule syömään ja tummaa minttusuklaata. Kaikki muu on sitten sitä hyvää tavaraa, suurin osa vielä luomuna. So far so good!