tiistai 2. elokuuta 2011

Sakuran tarina

Matka tähän pisteeseen on ollut samaan aikaan pitkä ja lyhyt. Pitkä, koska ensimmäisen kerran mietin ruokavaliotani ja elämäntapojani tosissani jo nelisen vuotta sitten. Pari vuotta sitten hyvän ystävän sisko parantui vakavasta sairaudesta tekemällä dramaattisia muutoksia ruokavaliossaan. Länsimaalainen lääketiede oli jo nostanut tumput ilmaan. Tämä pisti miettimään, tapahtuma oli samalla uskomaton ja uskomattoman hieno, ajatella millainen voima ruoalla voi olla!


Matkan lyhyydestä puhuessani, viittaan siihen että parissa viikossa on tapahtunut paljon. Mieheni joka on jo pitkän aikaa vähitellen ajautunut kokeilemaan supereita, laajentamaan hedelmärepertuaariaan jne haki meille pinon dokkareita katsottavaksi (linkitän niitä tänne myöhemmin). Dokkarit kertoi myyteistä liittyen terveelliseen syömiseen, luomun merkityksestä, ruoan tehotuotannosta, ravinnosta parantajana, länsimaisen lääketieteen kapeakatseisuudesta, lääkefirmojen törkeästä rahanhimosta, muovien, lisäaineiden ja makeutusaineiden haitallisuudesta jne. Kriittisyys pitää aina muistaa, mutta silti oli vaikea olla löytämättä omasta mielestä täsmääviä asioita. Ja niitä täsmääviä asioita löytyi paljon, lähes lamannuttavan paljon. Lamannuksen takaa kuitenkin hiipi innostuksen tunteita pintaan. Toivoa, isnpiraatiota, vapautta, tahtoa Tehdä Jotain. Tiesin hyvin äkkiä että paluuta ei enää ole - jokin sisälläni on muuttunut lopullisesti.


Sinänsä moni asia dokkareista oli mulle jo tuttuja juttuja. Kasvoin perheessä jossa syötiin, no, aika tyypillisen suomalaisesti. Oli nakkeja, lihapullia, jauhemuuseja, valmispastakastikkeita, kalapuikkoja, sitä perussettiä. Mutta jo pienestä muistan äitini hokeneen että light-tuotteita meillä ei syödä eikä juoda, ja se on ollut mielessäni aina. Samasta syystä tai sitten ei, ovat lightlimut aina maistuneet kaamealta meikäläisen suussa.


BPA herätti mielenkiinnon kun odotimme lasta, ja huomasimme "BPA-vapaa" merkinnät tuttipulloissa. Otimme asiasta selvää, ja sen jälkeen on meillä heitetty mäkeen vaikka minkä sortin muovipurnukkaa. Natriumglutamaatti jätettiin pois parisen vuotta sitten. Valkoinen sokeri vaihtui jossain vaiheessa ruokosokeriin, perus suola Himalan Ruususuolaan, luomutuotteet on vähitellen alkaneet vallata ostoskoria yms.


Edellisen ruokaremonttini vuosia sitten alkoi, kun ymmärsin että kaikki farkkuni eivät suinkaan olleet kutistuneet pesussa kuten ihan aikuisten oikeasti ajattelin. Paino ja laihdutus eivät silloinkaan olleet mikään keskeinen asia, mutta halusin takaisin kehon jossa tunsin oloni hyväksi. Lisäsin heti hedelmien ja vihannesten määrää ruokavaliossani, vaihdoin valkoiset jauhot täysjyvään aina kun mahdollista, säännöllistin ateriarytmin, ryhdyin kävelemään kaikkialle, kävin salilla, joogasin, ja en kieltänyt itseltäni mitään herkkuja, periaatteena että kaikkea saa syödä niin paljon kun mieli tekee kunhan aterioista on pidetty kiinni. Punnitsin itseni jonkun kerran, ja huomasin että vaatteet löystyivät, mutta ennen kaikkea että oli energiaa enemmän kuin koskaan ennen. Ja ei ihme, muutosta edeltävä minä ravasi nälän iskiessä ostamassa pasteijoita, karjalanpiirakoita, limuja, suklaata, karkkia, sipsejä... Illalla kotona suklaalevy saattoi toimittaa päivällisen virkaa. Muutos oli inspiroiva, samalla kun kävi suorastaan sääliksi kehoa joka oli saanut niin onnetonta bensaa.


Nykyisessä elämäntilanteessani ruokapuoli on melko yksinkertainen, lihaa lähes päivittäin, kasviksia ja marjoja, täysjyvätuotteita, melko vähän valkoisia jauhoja. Maitotuotteita jonkun verran, varsinkin huomattuani etten saa luomumaitotuotteista laktoosi-intoleranssioireita. Kaikessa täytyy olla se mutta? Mutta, nautin suklaasta, kakuista, cokiksesta, täytetyistä bageleista, skumpasta, lakritsista ja hyvästä jäätelöstä. Ajattelen yllämainittuja arjen luksuksena, jolta se todentotta tuntuu, mutta terveellisyyspuolesta löytyy keskusteltavaa.


No kaiken tämän pitkäksi venyneen esittelyn jälkeen, on todettava että nyt olen tässä, ja onneksi olen! Olen innokas, energinen, pyörin silmät kiiluen luomuhyllyjen luona, retki Maatilatorille tuntuu yhtä hemmottelevalta kun kahvilakeikka ja uteliaisuus on vallannut minut samalla kun ymmärrän yhä paremmin miten iso maailma odottaa lähempää tutustumista. Koen jo nyt että olen saanut paljon ajateltavaa ja todella paljon tietoa. Sitä tietoa haluan myös jakaa, ja tätä läpitunkevaa inspiraation tunnetta! Haluan laajentaa sitä myös perheessäni, tarviiko isäni ainakin viittä eri lääkettä päivttäisellä tasolla, vai onko muita vaihtoehtoja? Mitä ruokaa voin tarjota lapselleni jotta hän saisi sitä kaikkein parasta? En tiedä miten isoja muutoksia tulen tekemään, en tiedä mistä kaikesta olen valmis luopumaan enkä vielä tiedä missä rajani menevät. Annan hyvien fiilisten johdatella, katsotaan minne ne vie..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti