herkkusuun ruokapohdintoja

Minä rakastan ruokaa. Kävimme perheen kanssa viime viikonloppuna ystäväni luona grillaamassa ja hän sanoi (suurta ruokamäärää taivasteltuaan): "Ai niin, te ootte niitä jotka tykkää syödä." Niitä me juuri olemme.

Nautin siitä, että nyt aikuisena voin laittaa herkullista ruokaa vaikka joka päivä eikä minun koskaan tarvitse syödä sellaista mistä en pidä. Olen ihan kohtuullinen kotikokki ja laitan maistuvaa arkiruokaa. Viime vuosina olen opetellut leipomaankin. Tykkään kokeilla uusia juttuja ja makuelämyksiä ja olen vasta parin viime vuoden aikana astunut kunnolla ulos lapsuudenkodissa opitusta suppeasta makumaailmasta. Ohjenuorani syömisessä on ollut nautinto ja hyvä fiilis. Suosin puhtaita raaka-aineita, vältän lisäaineita ja kevyttuotteita. Aina näin ei ole ollut.

Nuorempana olin light-tuotteiden suurkuluttaja. Pepsi MAXia meni vielä kolme vuotta sitten iso pullo päivässä (ilman ei voinut olla). Ostin marinoituja lihoja niiden edullisuuden ja helppouden vuoksi. Minulle oli ihan sama, söinkö luomua vai en. Kasvisruokaa en laittanut koskaan. Karkkia, keksejä ja suklaata olisin syönyt vaikka joka päivä.

Sitten tapahtui jotain. En itsekään ole varma, mistä se alkoi. Ehkä tulin taas kerran lukeneeksi jonkun jutun makeutusaineista ja havahduin miettimään. Pepsi vaihtui sokerilliseen versioon, ja kas: sitä ei enää tarvittukaan päivittäin. Ei edes viikoittain. Olin luullut olleeni koukussa juoman kofeiiniin, mutta kyse olikin jostain muusta. Aspartaamin kerrotaan lisäävän makeanhimoa, ja tunnistan kyllä ilmiön.

Olin kerran tekemässä itselleni aamiaisvoileipää, kun tajusin leivän olevan melkein pari viikkoa vanha. Se ei silti ollut mennyt miksikään! Tuntui aivan luonnottomalta laittaa sellaista suuhunsa, joten leipä jäi syömättä. Sen jälkeen aloimme ostaa tuoretta, vasta paistettua leipää - sellaista, joka kovettui päivässä tai kahdessa niin kuin leivän kuuluu tehdä. Myöskään muut oudon pitkään tuoreen oloisina säilyvät viljatuotteet eivät enää maistuneet samalla tavalla kuin ennen. Aloin kiinnittää huomiota tuoteselosteisiin.

Marinoidut lihat vaihtuivat maustamattomiin; osin siksi, että ne olivat pahanmakuisia ja totesin osaavani maustaa itse paremmin, osin siksi että edullisuudesta huolimatta hinta-laatusuhde ei ollut kohdallaan (esim. pakkauksen painosta aika iso osa tuli marinadista), osin turhien lisäaineiden vuoksi. Margariini vaihtui voihin, suola ja sokeri laadukkaampaan versioon.

Sitten alkoi luomuinnostus. Luin aiheesta paljon ja ryhdyin valitsemaan luomua aina kun se oli mahdollista eikä tullut kohtuuttoman kalliiksi. Huomasin, että esimerkiksi aiemmin inhoamani kypsentämätön paprika maistui luomuna paljon makeammalta ja pehmeämmältä ja yllättäen siis todella hyvältä (luomuselleri on tosin edelleen kokeilematta...). Kiinnostuin myös superfoodeista ja raakaravinnosta.

Sain ujutettua perheemme ruokalistaan kasvisruokapäivän. Mieheni oli ensin vahvasti ajatusta vastaan, mutta suostui kuitenkin kokeiluun. Kasvisruokamme olivat erittäin juustopitoisia, mikä vaivasi hieman, mutta ajattelin että askel kerrallaan. Pian vegepäiviä oli viikossa useampiakin. Nyttemmin olen kasvispäivinä kokannut pääsääntöisesti vegaanisia ruokia ja juustoa käytetään melko vähän ylipäätään - emme esim. osta sitä leivän päälle ollenkaan.

Kuten aiemmin kerroin, raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika pysäyttivät prosessin. Kasvispäivät ja superruoat jäivät, mutta suurin osa jo tehdyistä pienistä valinnoista jäi päälle. Ja nyt on hyvä jatkaa siitä, mihin jäin.

Kun pari vuotta sitten kiinnostuin raakaravinnosta, en löytänyt juurikaan kiinnostavia reseptejä. Suoraan sanottuna suurin osa ruokaohjeista näytti ankeilta eikä houkutellut kokeilemaan. Tässä välissä on tapahtunut Jotain, sillä nyt reseptikansiossani on vaikka mitä houkuttelevaa! Ilmeisesti jokunen elämäntapakulinaristi on löytänyt raakaravinnon ja ottanut haasteen vastaan. Ja hyvä niin! Itse olen tähän asti kokeillut vain salaatteja ja smoothieita, mutta nyt aikomus on laajentaa osaamista sillä saralla - ostoslistalla on mm. hyötykasvikuivuri ja mehulinko.

Suurin oivallus, jonka ruoan suhteen olen tehnyt, on: sen, mitä syön, pitäisi vahvistaa kehoani, ei rasittaa sitä. Tämä ajatus tuli mieleen imettäessäni, kun mietin rintamaidon upeaa ravintosisältöä ja sitä, miten ihmeellisellä tavalla se suojaa, ravitsee ja vahvistaa lasta hänen ensimmäisinä elinkuukausinaan - ja miten sen jälkeen suunta on vain alaspäin, useimmissa tapauksissa... Mietin, onko ylipäätään mahdollista imeväisiän jälkeen saavuttaa vastaavaa terveyttä ja vastustuskykyä ravinnon avulla ja päättelin, että onhan sen oltava - ei luonto ole tyhmä.


haaveita

Unelmani tällä hetkellä on elää lähes täysin luonnonmukaisesti kasvatetulla ja tuotetulla, herkullisella ruoalla, kasvispainotteisesti ja yhä enemmän raakaravintoa suosien. Olen mielessäni hahmotellut viikon ruokalistaa, johon kuuluisi luomukasvisruokaa, yksi luomuliha-ateria, kaksi tai kolme kala-ateriaa, yksi raakapäivä viikossa ja yksi raaka-ateria päivässä joka päivä. Lisäksi paljon tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja ja jonkin verran hyväksi havaittuja superfoodeja. Muutaman kerran vuodessa haluaisin paastota.

Koska vatsani ei kestä tärkkelyspitoisia viljoja, hiivaa, suuria sokerimääriä eikä suurinta osaa maitotuotteista, niistä ainakin osittain luopuminen kuuluu tavoitteisiini. Siedän melko hyvin maustamattomia jugurtteja ja osaa juustoista, joten niitä käytän varmasti jatkossakin. Myös laktoositon voi kuuluu keittiööni.


haasteita

Niitä riittää.

Perheellisenä on otettava huomioon myös muut perheenjäsenet. En voi esimerkiksi pakottaa miestä ja lapsia raakaravinnolle (ainakaan esikoista - kuopus nyt syö tyytyväisenä sen, mitä suuhun laitetaan) tai määrätä, että meillä ei enää syödä lihaa.

Puolison kanssa on myös hyvä neuvotella siitä, käytetäänkö rahat luomuhifistelyyn vai ostetaanko sekä ruokaa että vaatteita lapsille - ja laskutkin pitäisi maksaa. Raha on tiukassa, sillä itse olen opiskelija ja hoidan nuorimmaistamme kotona. Joskus - aika useinkin - hinta ratkaisee sen, mitä syödään.

Imetys asettaa myös rajoituksensa ruokavaliolle. En uskalla tehdä kovin radikaaleja muutoksia niin kauan kuin imetän, eivätkä puhdistuskuurit ja paastotkaan onnistu vielä. Energiaakin pitäisi saada enemmän kuin normaalisti, jotta jaksaa pitää hengissä sekä itsensä että lapsen. En tosin enää imetä öisin, joten lisäenergian tarve on pienentynyt.

Minulla on muutama ylittämättömältä tuntuva heikkous. Ensimmäinen ja suurin on peruna. Ei tehnyt tiukkaa luopua pastasta, riisistä, lopulta leivästäkään, mutta peruna, suuri rakkauteni - siitä en ole valmis luopumaan, en ainakaan vielä! Peruna + murea liha + hyvä kastike = autuus, mutta kyllä pottu maistuu myös kalan kanssa ja vegeruoissa.

Toinen heikkouteni ovat irtokarkit, joita on silloin tällöin pakko saada. Viimeksi sunnuntaina olin esikoisen kanssa elokuvissa ja leffaeväänä oli popcornia, irttareita ja sokerilimua (jälkimmäinen kyllä harmitti jo juodessa, vesipullo olisi riittänyt vallan mainiosti!). En aio pakottautua luopumaan tästäkään paheestani - jos sen on joskus aika jäädä pois, se jää ilman sen kummempaa stressiä. Tarkoitus on elää terveellisemmin, mutta ei täydellisesti. Siksi sallin itselleni myös juuston, viinin ja mitä milloinkin nyt sitten kaipaankin. Suunta on kuitenkin koko ajan selvä, elän jo nyt ihan eri elämää kuin kolme, viisi tai kymmenen vuotta sitten.

Suurin haaste on oma laiskuuteni ja mukavuudenhaluni! Kun väsyttää, taivas sylkee räntää, kouluhommat kasaantuvat, lapset kiukuttelevat ja rahat ovat vähissä, on niin houkuttelevaa palata siihen mikä on helppoa ja tuttua. Siksi yksi haasteeni nyt onkin opetella uusia helppoja tapoja joita voi soveltaa silloin kun tuntuu ettei jaksa innostua. Pari helppoa mutta terveellistä reseptiä joihin saa ainekset lähikaupasta, raakasuklaatarvikkeet valmiina kaapissa pahan päivän varalle, hetki piikkimatolla sohvalle jämähtämisen sijasta. Esimerkiksi.


tämä hetki

Olen nyt elänyt noin kuukauden lähes täysin viljattomalla ruokavaliolla, ainoastaan riisiä syön silloin tällöin ja Ryvitan hiivaton ruisnäkkäri tyydyttää leivänhimon. Vatsa voi nyt paljon paremmin. Seuraavaksi olisi tarkoitus kokeilla liotetuista siemenistä kuivattamalla valmistettua raakanäkkäriä.

Sokerin käyttöä olen vähentänyt radikaalisti. Leipominen jäi viljojen myötä, joten makeaa tulee nautittua lähinnä hedelmien, marjojen ja hunajan muodossa. Ostin myös agavesiirappia ja hiukan palmusokeria, jota käytän esim. tomaattipohjaisiin ruokiin terävyyttä taittamaan. Toki karkkipäiviäkin on ollut, mutta paljon harvemmin kuin ennen.

Myös lihansyönti on vähentynyt tuntuvasti - siinä missä aiemmin päällystin näkkileipäni meetvurstilla, nykyään suosin kasviksia tai itse tehtyjä levitteitä. Lihaa myös menee kerralla pienempiä määriä kuin ennen ja se on mieluiten luomua.

Päivä alkaa yleensä vihersmoothiella, johon heittelen vähän kaikkea mitä kaapista löytyy (tänään mm. marjoja, vesimelonia, salaattia, herneenversoja, basilikaa, kuorittuja hampunsiemeniä, lucumaa, carobjauhetta ja psylliumkuitua). Myös lapset ovat saaneet aamuisin eteensä voimajuoman - esikoinen yleensä protestoi mutta on kuitenkin juonut juomansa kiltisti, kuopus taas tuntuu olevan aivan innoissaan smoothieherkuista. Smoothien lisäksi hän syö aamuisin ja iltaisin tattaripuuroa hedelmäsoseen kanssa.

Usein en tarvitse edes lounasta, jos smoothie on ollut tarpeeksi täyttävä ja proteiinipitoinen. Jos lounaan syön, se on tavallisesti jotain kevyttä kuten pari paistettua munaa tai näkkileipää ja hummusta, kasvisten kera tietenkin. Joskus syön edellisen päivän tähteitä. Myös siemeniä ja pähkinöitä tulee naposteltua päivän mittaan ja nyt kesällä vesimeloni on mennyt lounaasta vallan mainiosti.

Päivällistä syömme, kun mies tulee töistä. Tänään ruokana oli miehen laittamaa lohi-perunasalaattia, eilen söimme intialaistyyppisen kolmen ruokalajin aterian (munakoiso-kukkakaalicurry, linssi-perunacurry ja palak paneer). Ruoan kanssa on aina tarjolla runsas salaatti.

Yleensä pärjään näillä aterioilla aamuun asti, harvemmin tulee syötyä mitään varsinaista iltapalaa. Sen sijaan illalla napostellaan usein mm. pähkinöitä tai hedelmiä. Myös herkuttelu painottuu iltaan. Talvella ruokaa menee enemmän ja mm. lounas on raskaampi, kesällä toimii tällainen kevyempi linja.

Näillä eväillä siis mennään tänään!