Kuulun niihin lukuisiin ihmisiin jotka välillä kärsii jännityspäänsärystä. Olen muutenkin ihmisenä aina ollut murehtivaa ja jännittävää sorttia, ja yhdistettynä pieneen virheasentoon tai yksipuoliseen mekaaniseen puuhaan, saan aikaan aika mehevät niska- ja hartiamuhkurat ja niiden myötä kamalan päänsäryn.
Nuorempana söin vaivaan särkylääkkeitä. Paljon, niin paljon. Buranaa meni jossain vaiheessa lähes päivittäin, kuten isältäni, toiselta niskajännittäjältä, olin hienosti ottanut oppia. Isä popsi omansa, mutta seurasi huolestuneena vierestä meikäläisen visiittejä lääkekaapille. Alkuun en jaksanut paljoakaan välittää, tuehduskipulääke auttoi aina x tunniksi. Havahduin kun jossain vaiheessa aloin ekaa kertaa elämässäni tuntea närästystä. Hakeuduin terveyskeskukseen. Ystävällinen naislääkäri otti vastaan, kuunteli ja pohti kanssani. Sain lähetteen neurologille varmuuden vuoksi, vaikka lääkäri olikin samaa mieltä että kyseessä luultavasti jännityspäänsärky. Buranan rinnalle/tilalle sain Arcoxiaa kokeiluun. Se auttoi särkyyn, mutta tilalle tuli ikävä vaiva. Suussa oli koko ajan kaamea maku, muistuttaen Kynneltä (kynsienpureskelijat tietää, eli kynsiin laitettava pahanmakuinen aine jolla pyritään lopettamaan kynsien pureskelu). Sen verran ikävä vaikutus tuo, että Arcoxia-paketti jäi sille tielle. Buranaa vaan, neurologin vastaanotolla kaikki ok.
Toinen kipulääkitystä vaatinut "vaiva" joka on vuosien aikana mukanani kulkenut ja varsin ikäväksi noin viitisen vuotta sitten muuttunut, on endometrioosi. Itselläni on siis epäily tuosta, myös asiantuntevan lääkärin suusta tulleena. Varsinaisen diagnoosin voi saada ainoastaan leikkauksen ja löydösten perusteella. Oireena mulla on ollut todella kivuliaat kuukautiset, ja ennen raskautta myös ovulaatiot muuttuivat hurjan kipeiksi. En osaa sitä tunnetta kuvailla mitenkään muuten kun että sisäelimiä raastetaan raastimella. Käveleminen ja kaikki liikkuminen sattuu vatsaan, niin kuin jokin tökkisi vereslihalle raastettuja kohtia. Taas kerran, Burana it is. Ennen raskautta jouduin syömään n 8 kappaletta 400mg Buranaa päivässä jotta selvisin päivästä. Avainasemassa nopeus, heti kivun alkaessa kaksi tablettia jotta kipu ei päässyt niskan päälle. Ne kerrat kun en ole jostain syystä ollut hyvin varautunut särkylääkkeiden kanssa, on olleet yhtä tuskaa, hirveät kramppimaiset kivut, pyörrytys, pahoinvointi, kylmänhiki, todella epämiellyttävä kokonaisuus. Muistan miten monet kerrat odotin särkylääkkeen tehon alkamista, kyykyssä sängyssä tai lattialla, hirveässä kivussa kyyneleet valuen pitkin poskia.
Myös tämän vaivan suhteen tuli jossain vaiheessa jonkunlainen seinä vastaan, ja hakeuduin terveyskeskukseen köyhänä opiskelijatyttönä. Tapasin monta lääkäriä asian tiimoilta. Yhden (mies)lääkärin kannanotto oli sarjassamme "Elämä on!", tai no varsinkin naisen elämä, "kipu kuuluu joillain asiaan". Toinen kehotti rohkeasti syömään vaan kunnolla Buranaa, ja totesi että "ekan päivän annos", eli ne 8 Buranaa, on ihan ok. Sain vastansuojalääkereseptin, ja hain n 50€ maksavan purkin pieniä Somac-tabletteja suojaamaan vatsan limakalvoa ja estämään närästyksen kehittymistä ja pahenemista. Yksi lääkäri, joka parhaansa mukaan kyllä yritti keksiä apukeinoja, tuumasi että kannattaisi hankkiutua raskaaksi nopeasti. Että niin yksinkertaista. Hän myös määräsi minipillereitä tuumaten että siitä voisi löytyä apu. Alkuun vaikutti ihan hyvältä, kunnes homma lopullisesti räjähti käsiin. Minipillereiden ansiosta, tai syystä, ja tauttoman vuodon vuoksi endometrioosi ilmeisesti pääsi hetkessä leviämään oikein kunnolla ja kivut pahenivat merkittävästi ja olo alkoi olemaan aika avuton. Epätoivoisessa tilanteessani tukeuduin vanhaan viholliseen, eli yhdistelmäpillereihin, joihin aiemmin olin reagoinut aika pahasti mielialan suhteen, kuuluisa tunteiden vuoristorata tuli kokeiltua. Kuitenkin nyt pärjäsin, ja söin yhdistelmäpillereitä aina 2-3 laattaa putkeen ja kivut pysyi kurissa, aina ystävä Burana myös tukena. Raskaus pysäytti kivut vuodeksi sen myötä että kuukautiset olivat poissa. Ainut merkki oli outo "nykivä" kipu raskauden aikana joka saattoi johtua endometrioosin luomista kiinnikkeistä. Mutta tauko kunnon kivusta ja niistä iänikuisista särkylääkkeistä tietenkin taivaallinen ja äärimmäisen tervetullut!
Nyt kun elän vähän erilaista elämää, katselen vähän eri kantilta, mietin ja harkitsen vähän enemmän, tuo touhu tuntuu niin hullulta. Nuori tyttö joka syö pahimmillaan PAKETILLISEN särkylääkkeitä vuorokaudessa. Tuntuu pahalta että missään vaiheessa ei ilmeisesti ole käynyt kellään mielessäkään että ratkaisun ei ole pakko olla lääke ja lääke yksinään/lääke tai ei mitään, vaan päinvastoin on kehoitettu jatkamaan samalla tavalla, ja määrätty lisää lääkkeitä. Kuntosaliharjoittelusta huomasin itse saavani apua jännityspäänsärkyyn, mutta sen enempää en osannut minäkään ajatella, ja se onkin omaa syytä se. Oman vastuun lisäksi minusta olisi hienoa jos myös hoitavalla taholla olisi kokonaisvaltaisempi kuva ihmisestä ja sauirauksien hoidosta. Se on oikeastaan aika hullua että ei edes kepillä kokeilla jäätä tuon peruskuvion ulkopuolelta. Miksi ei voisi kokeilla akupunktiota? Homeopatiaa? Vyöhyketerapiaa? Häviölle tuskin jää, pientä rahallista panostusta lukuunottamatta. Miksi niin moni lääkäri (ja potilas) on niin kiinni siinä lääkkeessä kaiken ratkaisijana? Todetaan vaan että vaihtoehdoista ei tiedetä tarpeeksi, ja tyydytään siihen mitä on. Monia lääkkeet auttaa, joitain ei. Nämä "joitain" onkin mulla päälimmäisenä mielessä, eikö viimeistään silloin voisi kokeilla jotain lääkepurkin ulkopuolelta?
Itseäni Burana auttoi, ja siitä olen lukemattomat kerrat ollut äärimmäisen kiitollinen, mutta Burana on poistanut hetkeksi oireen, ei vaivaa. Viikon kuureina on saattanut joksikin aikaa poistua myös vaiva. Aina se on palannut..
Ajatukseni ei (tälläkään kertaa) ole ilmaista että kaikki lääkkeet on pahasta, tai että lääkärit eivät tee arvokasta työtä tms tms tms, sillä nuo kaksi tekijää ovat sekä yhdessä ja erikseen pelastanut aivan käsittämättömän määrän ihmishenkiä ja antanut ihmisille apua ja elämänlaatuun huimaa parannusta. Tiedän ja tiedostan sen, ja arvostan lääketieteen saavutuksia monella tapaa. Se osuus jota en käsitä on miksi tuota parantavaa piiriä ei voi laajentaa? Jotkut sitä jo tekee, kritiikistä huolimatta, ja toivoisin niin että kokonaisvaltaisempi ote on tulevaisuuden tulos.
Mulla on vähän samoja kokemuksia nivelkipujen kanssa. Ne alkoivat, kun täytin 21, ja estivät pahimmillaan liikkumisen. Ensimmäisenä vuonna ratkaisu oli Buranaa, Buranaa, Buranaa. Sitten pääsin reumapolille tutkittavaksi ja taas hoidettiin Buranalla, koska en halunnut reumalääkitystä aloittaa - kipu ei kuitenkaan ollut jatkuvaa vaan kausittaista. Pari vuotta sitten kivut etenivät lonkista yläselkään, eikä mua enää otettu edes reumapolille vaan sieltä tuli hoito-ohjeeksi "jumppaa ja Buranaa". Missään vaiheessa kukaan ei tullut maininneeksi sitä mahdollisuutta, että esim. ruokavaliolla voisi olla jotain tekemistä kipujen kanssa. Saati että olisi ehdotettu muita hoitomuotoja.
VastaaPoistaEn tiedä, kuinka suurelta osin vatsavaivani ovat johtuneet kaikesta siitä ibuprofeenin rouskimisesta, mutta osansa sillä on varmasti ollut. Joskus sain reseptin myös vatsansuojalääkkeeseen, mutta eivät happosalpaajatkaan ongelmattomia ole.
Nykyään suhteeni kipulääkkeisiin on ristiriitainen: tiedän, että liiallinen käyttö on vahingollista, mutta sitten taas lapsen kipuja en voi jättää lääkitsemättä. On ollut hammaskipuja (jotka pahimmillaan kestävät viikkoja!) ja korvakipuja, ja aina ne on lääkitty. En voi kuin toivoa, ettei pienen elimistö kärsi lääkkeistä liikaa.
Sama ristiriitaisuus täälläkin. Nyt taas paheneviin kuukautiskipuihin en ole vielä ottanut pillerin pilleriä, vaan sinnittelen. Eilen tein reippaan kävelyn kivun ollessa pahimmillaan ja se auttoi yllättävän hyvin. Päänsärkyyn joudun ottamaan jonkun Buranan kuukaudessa.
VastaaPoistaLapsen kanssa tietysti oma juttunsa. Hammaskipuiluun en ole kyllä antanut särkylääkettä, tytölle tepsii hyvin pakastettujen hedelmien imeskely. Nytkin kulmahampaat tehneet tuloaan kohta kuukauden, siinä olisi lääkemäärä noussut jo niin mahdottomaksi ja jatkuvaksi että siihen ei olla menty. Varsinkin kun tuntuu että aina on ollut joku hammas tulossa.. Tuntuuhan sekin tavallaan pahalta, mielelllään ottaisi lapselta kaiken kivun pois. Tietäähän se että hampaan puhkeaminen ei mitään herkkua ole, itsellänikin nyt kolme kuukautta ollut viisaudenhammas puhkeamishommissa. Buranaa söin alussa kuurin kun pelkäsin että leuka tulehtuu, muuten en. Rasittavaa muuten kun ei ole pureskelukaan kunnolla onnistunut kun ien on ollut niin turvoksissa! Nyt aukesi koko ien ja syöminen vihdoin entisellään. Noh, se siitä..
Jestas sentään mikä määrä Buranaa! :O Jos nyt kuitenkin joudut vielä sille tielle, että et ilman kipulääkettä pärjää niin vaadi ihmeessä täsmälääkettä kuukautiskipuihin. Mulla ei ole koskaan ollut kovin suurta kuukautiskipuongelmaa (ja nyt tuntuu kivut hävinneen raskauden jälkeen kokonaan!), mutta aikoinaan mulle määrättiin migreenioireisiin sellaista lääkettä kuin Clotam. No viksu tyttö luki tuoteselosteesta, että käytetään myös kuukautiskipuihin ja kokeilin sitten seuraaviin kramppeihin: ahhh, mikä taivas! Yksi ainut pilleri, 30min. ja täysin kivuton olotila! Se tunne oli todella mieletön...
VastaaPoistaMun lapsuudenkotona käytettiin särkylääkkeitä tosi vähän, tarkemmin ajateltuna tietyissä tilanteissa jopa liian vähän (esim. kun mulla oli oikomishoidoista suu niin kipeä etten voinut syödä melkein mitään -> kukaan ei ehdottanut että ottaisitko kipulääkettä) ja siksi tottumattomana tuli otettua turhan vähän Buranaakin kuukautiskipuihin. Aina oli sellainen pieni taustakipu päällä "humisemassa"... 19-vuotiaana sain ekan kerran kaverilta burana 600:sen ja olin sen jälkeen ihan kuin pilvessä, niin vahvasti se tehosi :D Ehkä vähän sama fiilis melkein tuli sen Clotamin kanssa, onnellisuuspilvi hyvinvoinnista :D
Jaan tuskan endometrioosin suhteen. Nyt imettäessä ei onneksi kipuja ole, mutta aion ainakin yrittää hakea apua luonnollisemmin keinoin, kun se tuska taas alkaa.
VastaaPoistafmn: jep, mä olin jo jossain vaiheessa ihan tunnettu siitä että multa sai aina tarvittaessa Buranaa.. Kiitos vinkistä, toivon kovasti että pärjäisin ilman lääkkeitä, mutta vinkit menee pahan päivän varalle takataskuun säilöön ;)
VastaaPoistaSatu: hellou kohtalotoveri! Tätini joka aikoinaan kärsi kovista kuukautiskivuista, on monet kerrat lapseni syntymän jälkeen todennut että "Kivuthan loppuu raskauteen ja synnytykseen", koska hänellä kävi niin. No, eipä loppunut, ikävä kyllä. Olen nyt hidas vastaaja, mutta kysyn kuitenkin jos sattuisit täällä pyröhtämään, että onko sulla jotain tiettyä jo mielessä noista luonnollisemmista hoidoista? Itselläni pyörii mielessä akupunktio ja homeopatia näin ensimmäisenä =)
Hidas vastaaja täälläkin. Ihan samoja keinoja minäkin olen ajatellut, mutta olen vasta perehtymässä noihin. Olin maaliskuussa mielenkiintoisella vyöhyketerapeutin pitämällä luennolla paikallisessa Ekosopissa. Luento käsitteli lasten sairastamiskierteitä, mutta intouduin pohtimaan muitakin asioita. Nyt olen hamstrannut pari kirjaa luettavaksi, ja tiedonjano kasvaa koko ajan.
VastaaPoistaJuu sama homma, molemmat hoitomuodot mulle uusia mutta ah niin mielenkiintoisia. Jospa saisin akupunktioon varattua ajan piakkoin tän endoasian puitteissa, voisinkin pistää tänne pientä raporttia sitten kokeilusta.
VastaaPoista