perjantai 13. heinäkuuta 2012

Inhokeista herkkuihin


Tässä reilun vuoden aikana on käynyt juuri näin, kuten otsikko sanoo, ja monta kertaa. Osoittaa sen että aina kannattaisi pitää mieli avoinna ja edes maistaa kun jotain itselle uutta on mahdollisuus maistaa. Ja samaa muistaakseni sanotaan myös lapsen ruokailusta, uutta ruoka-ainetta pitää maistaa kymmenisen kertaa jotta on mahdollisuus oikeasti tutustua ja tottua uuteen. Meidänkin taapero tästä hyvä esimerkki. Lounaalle lisään useimmiten luomukurkkua ja -tomaattia tarjolle, ja kauan meni niin että tyttö saattoi maistaa, mutta sylki yleensä ulos kun ei maittanut. Itsepäisesti lisäsin lisukkeet neidin lautaselle, ja nyt uppoaa molemmat hienosti.


Omat "uudet" herkut on:

- täysjyväpasta
Meillä syödään joitain viljatuotteita, ja yksi näistä on luomu täysjyväpasta. Muistan miten kaamealta se mielestäni maistui ensimmäisillä kerroilla kun sitä söin, ja nyt koko ajatus valkoisesta pastasta on todella vieras vaikka sitäkin joskus esim ravintolassa kohdalle osuu. Jos on mitään valinnanvaraa, valitsen aina täysjyvän, myös ihan maun puolesta.

- luonnonjogurtti
Sokerijogurtit oli aiemmin vakiotavaraa, lapsuudenkodista lähtien. Luonnonjogurtti tuntui pitkään kitkerältä ja yksinkertaisesti pahanmakuiselta. Nyt saatan himoita kulhollista luonnonjogurttia marjojen kera.

- tumma suklaa
Suklaan ystävä tässä taas äänessä. Fazerin ystävä. Snickersin ystävä. Daimin ystävä. Ystäviä ollaan edelleen, mutta jos pitäisi tässä ja nyt valita suklaa eteen, se olisi joko tummaa minttu- tai appelsiinisuklaata, tai ihania tummia konvehteja. Raja on edelleen aika tiukka kun mennään oikeen tosi tumman puolelle, 70% aika tarkalleen ja siitä kun prosentit kasvaa niin muuttuu mun ilma happamaksi.

- quinoa
Tätä mies rupesi valmistamaan jo yli vuosi sitten. Muistan istuneeni ruokapöydän ääressä miettien että tältäkö tämän nyt sitten pitää maistua.. Ja taas takin kääntö! Nyt saatan hyvinkin tehdä osaksi lounasta vähän quinoaa johon sekoitan valmistuksen loppuvaiheessa tuoreen luomutomaatin kuutiot, ja annan niiden lämmetä jotta mahtava lykopeeni imeytyy mahdollisimman hyvin.

Ja sitten on niitä ruoka-aineita joihin ei vaan totu. Kuten mulle tattari. Näillä mennään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti