Hurahduksen myötä on yhdessä mielessä meidän kotona tehty täysi 180 asteen käännös. Ennen mä valitin miehelle että voidaanko katsoa enemmän dokkareita ja vähemmän leffoja jotka sisältää kavereita nimeltä Chuck Norris/Vin Diesel/Van Damme/Steven Segal ja muut sankarit. No äsken katsottiin dokkari ja mä lähes rukoilin miestä pistämään seuraavaksi joku älytön actionpätkä pyörimään. Aivot ei vieläkään jaksa kaikkea prosessoida mitä pohdittavaa, arvioitavaa, ostettavaa ja kyseenalaisettavaa nuo dokkarit jo pelkästään tarjoaa. Siihen päälle kirjat ja muut.
Tällä kertaa katsottiin Bag It. Juujoo, jenkkitekijä ja haloon herättäjää jne. Mutta hirveästi mielenkiintoisia juttuja ja haastateltavia. Pointtina elokuvassa siis muovi, se määrä roskaa mitä muovi tuottaa, muovin terveydelle haitalliset komponentit ja kemikaaleista noin yleensä juttua. Tekijä esim mittautti verinäytteestä kehonsa kemikaalikuormituksen, ja ryhtyi sitten kahdeksi päiväksi tekemään kaikkea minkä tiedetään lisäävään kemikaalikuormitusta, fokuksessa varsinkin BPA ja ftalaatit. Lämmitti syötävät ja juotavat mikrossa ja muoviastiassa, söi säilykepurkkiruokaa ja käytti kemikaalirikkaita pesuaineita, dödöjä, vartalovoiteita. BPA-arvot nousi tämän kahden päivän päätteeksi 110-kertaiseksi :O Ohjelmassa listattiin BPA:n aiheuttamia vaurioita ja sairauksia, esim. rintasyöpä, diabetes, sperman laadun heikkeneminen, lapsettomuus.. Evirakin tuntuu aineeseen himpun varovaisesti suhtautuvan.
Ftalaatit ei tunnu yhtään sen kivemmalta aineelta. Ekana googlettamalla löytyi Meidän Perhe-lehden artikeli asiasta jossa myös linkki Rochesterin Ylipoiston tekemään tutkimukseen aineen mahdollisista haittavaikutuksista lapsiin, tässä puhe varsinkin pojista. Eipä se niin vaarallista jos poika ei halua enää autoilla leikkiä, mutta kokonaiskuva herättää kyllä huoleni. Akuutin sivuilta taas on luettavissa tutkimustuloksia (myös linkki itse tutkimukseen) ftalaattien yhteydestä allergioihin ja astmaan, aika karua luettavaa.
Taas tulee mistä aloitan-fiilis.. Vaikka aloitettu toki on jo, mikroon en ikinä enää muoviastiassa ruokaa laittaisi, säilykkeitä meillä ei enää syödä jne, mutta silti, näitä on kaikkialla. Ja nämä tietenkin vaan kaksi mitä nyt tietoisesti osaa edes suhteellisen hyvin vältellä, onhan tässä pikkuisen loputtoman suon meininkiä. Mutta eipä sitä silti voi vaan maton alle lakaista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti